Ateismi

Todisteiden puutteen myötä ateistilta puuttuu usko yliluonnolliseen jumalaan. Jumalan olemassaoloa on yritetty todistaa tuhansien vuosien ajan siinä onnistumatta. Eli vaikeaa näyttäisi olevan. Mutta jumalan olemattomuuden todistaminen on jo mahdotonta. Niinpä ateisti – tai globalisaatio.fi – ei käytä aikaansa moiseen metafyysiseen pyörittelyyn. Jätettäköön se filosofeille ja teologeille.

Sen sijaan (a)teismin yhteiskunnalliset seuraukset ovat tässä yhteydessä relevantteja ja siten myös tarkastelun kohteena. Esimerkkejä löytyy kaikkialta maailmasta ja kaikista uskonnollisista viitekehyksistä. Kristittyjen idea siitä, että sielu siirtyy ihmisalkioon hedelmöityshetkellä, estää proof of godkantasolututkimuksen ja haittaa samalla lääketieteen mahdollisuuksia läpimurtoon ihmisen elämän parantajana ja pidentäjänä. Käsitys raamatusta jumalan tahdon kirjauksena ja moraalisena auktoriteettina on aiheuttanut paljon inhimillistä kärsimystä. Tälläkin hetkellä Kirkkohallitus miettii kantaansa tasa-arvoiseen parisuhdelakiin. Heitä ei niinkään kiinnosta ihmisten hyvinvoinnin maksimointi, vaan kokoustamisen agendalla ovat asiat kuten ”Mitä Jumala tarkoitti?” sekä ”Mitä Jeesus tekisi?”. Ja paratiisi mielessä itsensä väkijoukossa räjäyttävä jihadisti vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan melko fundamentilla tavalla. Kaikki edellä kuvatut esimerkit kytkeytyvät oletukseen jumalan olemassaolosta. Rationalismista ei ole tietoakaan kun ihmisten hyvinvointia ollaan valmiita vähentämään ilman todisteita jääneen olettamuksen vuoksi. Aika radikaalia.

Ateistin ajattelutapa on maltillinen niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Meidän kaikkien kannalta jälkimmäinen seikka on luonnollisesti paljon tärkeämpää. Elämän suuriin paradokseihin kuuluu, että varsinkin Yhdysvalloissa kaikista ihmisryhmistä juuri ateisteja pidetään radikaaleina ja epäluotettavina. Mielipidetutkimuksesta toiseen ateistit ovat kaikkein epäilyttävintä porukkaa. Julkiseen virkaan poliittisen prosessin kautta ei avoimesti ateistisella ehdokkaalla ole Amerikassa asiaa.

Mutta miksi (uus)ateistit suhtautuvat islamisaatioon ja poliittiseen Islamiin täysin eri tavoin kuin taantumukselliset vasemmistolaiset? Miksi nämä kaksi pääosin liberaalit arvot omaavaa ryhmää päätyvät tyystin erilaiseen tulkintaan? Niin erilaiseen, että taantumukselliset vasemmistolaiset katsovat aiheelliseksi aloittaa systemaattisen ateistien mustamaalaamisen. Tyhjentävää vastausta on vaikea löytää, mutta joitakin tekijöitä voi ehkä tunnistaa: Ateistille kaikista dogmeista vapaa uskonnollisten ideologioiden kyseenalaistaminen on luonnollista. Rationaalisuus ja kriittinen ajattelu on tyypillinen osa ateistista maailmankatsomusta tai jopa elämäntapaa. Taantumukselliselle vasemmistolaiselle tyypillistä mentaalista painolastia ei ateistilla ole.

globalisaatio.fi ei tee eroa ateistin ja agnostikon, humanistin tai vapaa-ajattelijan välillä. Tarkkaan ottaen ero on toki määritelmällisesti olemassa, mutta nuo kaikki yhteen niputtava käsittely riittää tässä yhteydessä. Yleistävinä termeinä käytetään sanoja ateismi tai ateisti.

Uusateistit

Anglosaksisessa maailmassa viitataan pienehköön joukkoon ateistisia ajattelijoita ja mielipidevaikuttajia nimellä uusateistit. Tähän joukkoon luetaan tyypillisesti ainakin Richard Dawkins, Sam Harris, edesmennyt Christopher Hitchens, Ayaan Hirsi Ali sekä Daniel Dennett. Monet muut, kuten Bill Maher, Lawrence Krauss, Gad Saad, Dave Rubin, Ricky Gervais, Peter Boghossian, Michael Shermer ja Sarah Haider, ovat ajatusmaailmaltaan kaikesta päätellen hyvin lähellä tuota uusateistista ydintiimiä.

Erityisesti amerikkalaisessa kontekstissa tunnetaan myös käsite uusateismi, jolla tarkoitetaan “kaapista ulos tullutta” ja sanomaansa terävöittänyttä ateismia. “Uusateistiset periaatteet” sisältävät ajatuksen ateismista positiivisena yhteiskunnallisena ilmiönä. Ne muistuttavat uskontojen Principles of New Atheismkummallisuuksista ja etuoikeuksista ja tarjoavat ateistisen tavan hahmottaa maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmisen elämää yleensä. Yksi konkreettisimmista on uskontoja paremman vaihtoehdon tuominen moraalin lähteenä. Varsinkin Sam Harris on kunnostautunut selkeissä viesteissään, joissa hän tuo esille yksinkertaisen ja toimivan nyrkkisäännön: Moraalin johtaminen on loppujen lopuksi hyvin helppoa. Riittää, että yhteiskunnallisissa ja henkilökohtaisissa ratkaisuissa pyritään johdonmukaisesti aina lisäämään ihmisten hyvinvointia – kaikki muu on toissijaista. Vasemmiston tavoin uusateistit viittaavat mielellään Eurooppaan ja varsinkin Pohjoismaihin, mutta oikeudenmukaisemman tulonjaon sijaan he painottavat maallistuneen yhteiskunnan elinvoimaa ja kykyä luoda hyvinvointia jäsenilleen. Kaiken kaikkiaan uusateismissa on kyse ennen muuta amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan syvälle juurtuneen uskonnollisuuden aikaisempaa suorasukaisemmasta haastamisesta. Tässä haastamisessa vedotaan ennen kaikkea kuulijan omaan järkeen ja harkintakykyyn jalustalle nostettujen uskonnollisten johtajien tai pyhien kirjoitusten sijaan.

Osana systemaattista mustamaalauskampanjaa taantumukselliset vasemmistolaiset kuten Glenn Greenwald viittaavat uusateisteihin mielellään termillä neocon (uuskonservatiivit) – eli antavat ymmärtää että kyse olisi poliittisen kentän oikean laidan Amerikka ensin! ulkopoliittisen doktriinin tukijoista. Glenn ja kumppanit siis niputtavat uusateistit samaan ryhmään Dick Cheneyn ja Paul Wolfowitzin kanssa. Tämä ei ole pelkästään älyllisesti epärehellistä, vaan myös erittäin halpamaista. Tähän temppuun turvautuvat taantumukselliset vasemmistolaiset ansaitsevat kaikkien todellisten liberaalien halveksunnan.

Katso myös Moraali, Islam, Poliittinen Islam, Taantumuksellinen Vasemmisto)

New Atheists