Rasismi

Rasismi on todellisuutta vielä nykyäänkin, myös Suomessa. Kadulla huutelu on sitä. Ihmisten nimittely on sitä. Sosiaalisen median melske on usein sitä.

Astrofyysikko Neil deGrasse Tysonin kuvaus amerikkalaisen poliisin käytännöistä on aseistariisuva: “We were guilty not of DWI (Driving While Intoxicated), but of other violations none of us knew were on the books: DWB (Driving While Black), WWB (Walking While Black), and of course, JBB (Just Being Black). “

Mutta rasismi-otsikon alle yritetään laittaa myös asioita, jotka eivät sinne kuulu. Rasisti-korttia käytetään usein pelkkänä leimakirveenä ja hyvin tarkoitushakuisesti – riippumatta siitä onko todellista rasistista käyttäytymistä ollut olemassakaan.

Osana syvälle yhteiskuntaan lonkeronsa työntänyttä taantumuksellista vasemmistolaisuutta rasisti-korttiin turvaudutaan tämän tästä. Erityisesti aktiivisia käyttäjiä ovat moraalisen kompanssinsa hukanneet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit. Vähemmistöjen edustajille se on kuin Monopolin Vapaudut vankilasta -kortti, jota käytetään refleksinomaisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Riippumatta siitä, onko tällainen käyttäytyminen tarkoituksellista piilossa olevan agendan mukaisesti, ulospääsyn etsimistä hankalasta tilanteesta, vai silkkaa typeryyttä, on moiset tyhjät argumentit syytä ampua armotta alas. Höpö-argumentteihin sortuvat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit ansaitsevat tulla haastetuksi, kritisoiduksi ja pilkatuksi. Heitä vastaan tulee käydä niin asia-argumenttien kuin satiirinkin keinoin. Vähemmistöjen edustajille tulee tehdä selväksi, että myös heitä arvioidaan tekojen perusteella. Huono käyttäytyminen on huonoa käyttäytymistä ja siitä joutuu tilille niin vähemmistön kuin enemmistönkin edustajat. Vapaudut vankilasta -korttia ei todellisuudessa ole olemassakaan, vaikka joku saattaa hetken aikaa niin kuvitellakin.

Poliittisen Islam käyttää kaikki keinot asiansa edistämiseksi. Rasisti- ja Islamofobi-leimakirveet ovat islamistien käsissä todellisia valttikortteja, joita he eivät epäröi käyttää tilanteen salliessa ja tavoitteisiin pääsemiseksi. Sivilisaatioiden välisessä sodassa onkin kriittisen tärkeää, että nämä valttikortit kyetään neutraloimaan. Tämä tapahtuu parhaiten pitämällä katse pallossa: asiat asioina – vain teot ja argumentit merkitsevät. Sekä viime kädessä arvot, joita sodan eri osapuolet edustavat.

Taantumuksellinen vasemmistolainen (ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi) sortuu usein alhaisten odotusten rasismiin. Tällöin muslimeihin suhtaudutaan holhoavasti – efektiivisesti kuin lapsiin: Heille sallitaan käyttäytyminen, jota ei sallittaisi valtaväestön edustajille. Muslimien ei odotetakaan pystyvän kehittymään ihmisinä ja kykenevän oppimaan demokraattisia ja liberaaleja arvoja. Osana kulttuurirelativistista ajattelua oletetaan, että muslimit on tuomittu elämään keskiaikaisessa pimeydessä 700-luvun oppeja sokeasti ja kyselemättä noudattaen. Alhaisten odotusten rasismi tarkoittaa, että muslimeja ei haasteta millään tavoin eikä missään asiassa. Heitä kohdellaan lapsina sen sijaan että heille esitettäisiin Liberaalista Integraatiosta johdettuja vaatimuksia.

Hyvin lähellä rasisti- ja islamofobi-syytöksiä on poliittisen Islamin myöskin hanakasti hyödyntämä uhriutuminen. Islamilainen maailma esittää mielellään itsensä uhrina: he syyttävät Länttä imperialismista unohtaen Islamin äärimmäisen imperialistisen luonteen sekä 1400-vuotisen historian että Ihmiset ja Ideatyhä edelleen vaikuttavien doktriinien valossa. Mutta Ayaan Hirsi Ali paljastaa sumuttajat, jotka heittäytymällä uhreiksi yrittävät ulkoistaa ongelmien syyt. Valkoisen miehen taakka ei ole tätä päivää ja taantumuksellisten liberaalien olisi korkea aika päästä siitä eroon.

Kaiken kaikkiaan aiheettomat rasismisyytökset ovat hyvin haitallisia. Ne ovat tapa ohjata huomio toisaalle. Aika usein ne edustavat pyrkimyksiä lopettaa keskustelu heti alkuunsa. Juuri näistä syistä kyse on nimenomaan taantumuksellisesta liberalismista: Keskustelun torppaaminen leimakirveiden avulla edustaa pyrkimystä sensuroida keskustelijat ja heidän esittämänsä argumentit. Leimakirveiden käyttö on sananvapauden ja liberalismin vastakohta. Kirveiden heiluttajat ansaitsevat todellisten liberaalien halveksunnan.

Rasismikortin väärinkäyttö edustaa usein vakavaa ymmärtämättömyyttä. Tällöin sen käyttäjä ei kerta kaikkiaan kykene käsitteelliseen ajatteluun edes sen vertaa, että erottaisi toisistaan ideat ja ihmiset. Hän ei hahmota, että ideat ovat kritiikin vapaata riistaa eikä ideoiden kritisoiminen tarkoita ihmisten kritisoimista saatikka mollaamista, rasismista puhumattakaan! Meneillään olevassa kulttuurisodassa meillä ei kuitenkaan ole varaa ymmärtämättömyyteen. Suuren Keskustelun yksi tärkeimpiä elementtejä on kyky käsitteelliseen ajatteluun ja argumentointiin. Näin vakavan asian yhteydessä ymmärtämättömyys on tuomittavaa – varsinkin kun sen juurisyy on yleensä pelkkä älyllinen laiskuus silkan tyhmyyden sijaan.

Rasismissa on kyse ihmisten eriarvoisuudesta ja tämän asettamisesta tavoitteeksi. Eettisen dualismin myötä Islam on lähtökohtaisesti voimakkaan rasistinen. Muhammedin opetusten ja esimerkin sekä Islamin kaikkien pyhien kirjoitusten myötä maailma jaetaan kahtia: muslimeihin ja vääräuskoisiin Kafir-torakoihin. On irvokasta, että Islamiin kriittisesti suhtautuvia nimitetään rasistisiksi. Todellisuudessa tilanne on päinvastainen.

Katso myös:  Eettinen DualismiIdentiteettipolitiikka, Islamilaiset SelittelijätIslamofobiaKulttuurirelativismi, Poliittinen Islam, Sivilisaatioiden sotaSosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturi, Suuri Keskustelu, Taantumuksellinen Vasemmisto.