Strategia

Tehokas reagointi poliittisen Islamin heittämään haasteeseen edellyttää hyvää strategiaa. Sen lisäksi kyseessä on myös johtamishaaste: kuinka reagointi tulisi organisoida, jotta panos-tuotossuhde saataisiin mahdollisimman hyväksi. Siinä missä poliittinen Islam on yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamista, on myös sen vastustaminen poliittista toimintaa. Kiinnostuksen kohde on tässä vaikuttaminen – ei enää keskustelu pelkän keskustelun Strategyvuoksi. Strategian hyvyyttä (tai huonoutta) voi arvioida vain todettujen ja mielellään mitattujen vaikutusten kautta. Kaikki muu on toissijaista. Viisastelu, diskuteeraus, väittely, rähinä, lobbaus, mollaus ja irvailu ovat kaikki hukattua energiaa mikäli pysyviä tuloksia ei saada aikaiseksi.

Tässä on kuvattu strategia poliittisen Islamin voittojen ja vaikutusten minimoimiseksi Suomessa. Strategia täydentyy kaiken aikaa, mutta peruslinjat on hahmoteltu jo ensimmäiseen julkaistuun versioon. Suuren Keskustelun hengessä myös strategia tulee alistaa kriittiselle arvioinnille. Myös sitä koskee jatkuvan parantamisen periaate.

Johtamishaastetta ei ole tähän kuvattu. Strategian toteutuksen vaatimia resursseja taikka niiden organisoimista ei käsitellä. Toisin sanoen, tähän sisältyy implisiittinen oletus siitä, että tärkeälle asialle löytyy aina resursseja, tavalla tai toisella.

Edellisen pohjalta, tähän kirjatut tavoitteet ovat korkealla. Ohjaavana logiikkana on, että alaspäin skaalaus ja asioiden lykkäys on helppoa – tärkeintä on toimintaympäristön ja tilannetekijöiden oikea tulkinta, hyvien johtopäätösten teko ja vahvan suunnitelman laatiminen. On kriittistä, että hyvät ratkaisut tunnistetaan ja niiden toimivuus todennetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Poliittisen Islamin vastustamisen harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Suuret taistelut ovat Suomessa vasta tuloillaan.

Tähän kirjatun strategian tavoite on pähkinänkuoressa hyvin yksinkertainen: Skenaarion Liberaali Integraatio toteutuminen. Strategia on toteutunut, mikäli sharia ei saavuta merkittävää roolia Suomessa eikä asiasta tarvitse käydä jatkuvaa vääntöä islamistien kanssa. Edellisen kanssa vahvasti kytköksissä oleva tavoite on myös se, että suomalaiset muslimit maallistuvat ja näin integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan sen omilla ehdoilla – liberaaleihin arvoihin perustuvan elämäntavan hyväksyen ja sitä arvostaen. Monikulttuurisuuteen kytkeytyen, kyse on sulauttamisen tavoitteesta, johon eivät sisälly omia ei-liberaaleja arvoja ja lakeja (shariaa) noudattavat  kulttuurisaarekkeet. Tämä tavoite on siis hyvin korkealla, mutta syykin on ilmeinen: Islamin poliittinen ja ekspansiivinen luonne tarkoittaa, että moiset saarekkeet muodostavat pysyvän uhan. Saarekkeisiin päätyminen merkitsee strategian ainakin osittaista epäonnistumista.

Strategia käsittelee ensisijaisesti Islamin vahingollista ideologiaa, ei suoraan muslimeita itseään. Koska poliittisen Islamin uhka korreloi voimakkaasti maassa asuvien muslimien määrän kanssa, joudutaan strategiassa ottamaan kantaa myös maahanmuuttoon.

Politiikassa kannattaa ottaa asiat asioina. Vaikka arvoihin kytkeytyviin teemoihin on monilla meistä myös vahva tunneside, tulee tunteet pyrkiä työntämään taka-alalle. Viime kädessä kyse on vain erilaisista poliittisista agendoista: Islamisteilla on yksi agenda, todellisilla liberaaleilla toinen. Niin kauan kuin politiikan teko tapahtuu demokraattisen prosessin piirissä, ovat asiat vielä melko hyvällä tolalla. Mutta, puolin ja toisin, tämä asia on niin tärkeä että demokraattiselle prosessille on olemassa todellinen vaihtoehto (ks. Plan B alla). Miksi vaihtoehto tuodaan esille? Jotta asian vakavuus ei jäisi kenellekään epäselväksi.

Strategian osa-alueet

  • Muutosvoimat – Maahanmuuton myötä Suomeen syntyy merkittäviä vähemmistöjä, jotka eivät kannata liberaaleihin arvoihin perustuvaa yhteiskuntajärjestystä. Islam tulee haastamaan arvomme, lakimme ja käytäntömme monin eri tavoin. Islam ei jää muslimien yksityisasiaksi, vaan poliittinen Islam pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan meidän kaikkien elämään. Muutosvaatimukset laajentuvat ja jyrkentyvät muslimivähemmistön kasvun myötä. Poliittinen Islam operoi ensisijaisesti demokraattisen prosessin puitteissa ja sitä hyödyntäen; väkivaltainen Jihad ajaa pitkälti samoja tavoitteita, mutta demokraattisen prosessin ulkopuolella. Sharian voimaantulo Suomessa saattaa tuntua kaukaiselta asialta, mutta Englannissa sharia toimii jo maan varsinaisen lain rinnalla. Vaatimukset sharian käyttöönottamiseksi kovenevat monissa Euroopan maissa sitä mukaa kuin muslimiväestön koko kasvaa. On kriittisen tärkeää valmistautua näihin koventuviin vaatimuksiin jotta ne kyetään torjumaan mahdollisimman tehokkaasti meillä Suomessa.
  • Tilannetekijät – Verrattuna moniin muihin läntisen Euroopan maihin, elää poliittinen Islam Suomessa vielä latenssivaihetta eikä ole vielä aktivoitunut täyteen voimaansa. Meillä on siis vielä reagointiaikaa, jota maahanmuuttoaalto syö nopeasti. Maahanmuuttoakin suurempi ongelma on suomalaisten kyvyttömyys käsitellä poliittista Islamia julkisessa keskustelussa. Lähes kaikille suomalaisille – johtavat poliitikot ja journalistit mukaan lukien – Islam on pelkkä uskonto; sen poliittinen luonne ei ole vielä valjennut. Lisäksi julkista keskustelua vaivaa polarisaatio, jossa ”suvakit keskittyvät parjaamaan rasisteja ja päinvastoin”. Demokraattisen prosessin kannalta kriittisen tärkeä Suuri Keskustelu on todella heikoissa kantimissa kun taantumuksellinen liberalismi estää kaiken valtamediassa Islamista käytävän kriittisen keskustelun. Optimaalisesta reagointitavasta suhteessa poliittisen Islamin tavoitteisiin ei tällä hetkellä voida keskustella lainkaan johtuen sekä ymmärtämättömyydestä että suoranaisesta sensuurista.
  • Tavoitteet – Strategiset tavoitteet voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin. Lyhyellä tähtäyksellä tärkeintä on mahdollistaa Suuri Keskustelu eli ottaa poliittisen Islamin heittämä haaste normaaliksi osaksi demokraattista prosessia ja sen tiimoilla käytävää julkista keskustelua. Keskipitkällä aikavälillä tavoitteena on taantumuksellisen liberalismin vahingollisten vaikutusten vähentäminen. Läpimurto tällä alueella tarkoittaisi, että Islamilla ei olisi enää sille uskonnon nojalla suotua ”maagista suojaviittaa” – eli kaiken kritiikin ulkopuolella toimimista – vaan sekä uskonnollista että varsinkin poliittista Islamia voitaisiin käsitellä avoimesti ja läpinäkyvästi sekä tarvittaessa myös kriittisesti. Pitkän aikavälin tavoite on edistää kaikin mahdollisin keinoin Liberaalia Integraatiota. Tähän pääsemiseksi tarvitaan muslimiyhteisöjen voimakas panos. Liberaali Integraatio edellyttää sekulaarien muslimien esiinmarssia; sellaisten, jotka ovat valmiita tekemään selvän ja lopullisen eron valtion ja henkilökohtaisen uskon välillä. Suomalaisten muslimien tulisi tällöin myös lopullisesti ottaa omakseen liberaalit arvot ja luopua sharian kaltaisen järjestelmän tavoittelemisesta. Tämän myötä loppuisi myös poliittisen Islamin käyttövoima ja se ajautuisi jokseenkin merkityksettömään marginaaliin ei vain suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti vaan myös muslimiyhteisöjen sisällä.
  • Analyysi – Analyysi muodostaa minkä tahansa strategian kovan ytimen eikä poliittisen Islamin vastustamisen strategia tee poikkeusta. Analyysin avulla ymmärretään sekä muutosvoimat että tilannetekijät paremmin. Selvitettäviin alueisiin kuuluvat asiat kuten Islamin doktriini, Islamin historia, poliittinen Islam globaalissa kontekstissa, erilaiset maa-analyysit liittyen varsinkin siihen mikä on poliittisen Islamin tilanne ja näkymät Suomessa. Analyysin lopputuloksena saadaan faktoja ja numerotietoja, joiden myötä pyritään tekemään mahdollisimman hyviä havaintoja ja vetämään selkeitä johtopäätöksiä. Analyysin myötä strategian toteutus tehostuu kun tunnistetaan parhaat keskusteluteemat ja opitaan vahva argumentaatio niihin kytkeytyen.
  • Keskusteluteemat – Poliittisen Islamin vastustamisen strategian toteutus on lähinnä viestintää. Ollakseen tehokasta, tulee viestintä suunnitella huolella. ”Ammutaan kaikkea mikä liikkuu” on tehotonta viestintää. Viestintää varten tulee valmistella keskusteluteemat. Tällä pyritään proaktiivisuuteen: valitaan mahdollisimmat pitkälle itse tärkeät asiat, jotka on hyvä pitää esillä ja joista tulee keskustella. (Vaihtoehto olisi reaktiivinen strategia: tartutaan terrierin lailla eteen tuleviin ongelmiin, jolloin tuloksena on ehkä paljon melua, mutta heikosti tuloksia.) Keskusteluteemojen valinnat ja painotukset vaihtelevat tilanteen ja kontekstin mukaan. Teemoja on laidasta laitaan kuten esimerkiksi Muhammedin elämä ja opetukset, Islamin pyhät kirjoitukset, Poliittinen Islam Suomessa ja maailmalla, Islam ja vääräuskoiset, Islam ja liberaalit arvot, sananvapaus ja demokratia, sharia osana Islamia, maahanmuutto ja tulevaisuuden skenaariot, Islam ja suomalainen lainsäädäntö.
  • Apuvälineet – Vaikuttavuuden parantamiseksi konkreettisen apuvälineet Suuren Keskustelun tueksi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi keskusteluteemoittain valmisteltuja muistilistoja ja muita argumentoinnin apuvälineitä. Esimerkiksi Islamin doktriinista keskusteltaessa ei ole kovinkaan hedelmällistä vaihtaa kokemuksia musliminaapureista; mukavat ja ystävälliset muslimit eivät määritä Islamin doktriinia, Islamin kirjoitukset ja niiden tulkintaohjeet määrittävät sen. Islamilaisten selittelijöiden (joita ovat monet muutkin kuin muslimit itse) tavoitteena on viedä keskustelu harhapoluille ja lillukanvarsiin. Apuvälineiden myötä on helpompi pitää katse pallossa.
  • Sosiaalinen media – Sosiaalinen media tarjoaa verrattain helpon tavan käydä keskustelua islamisaation ja islamismin eri osa-alueista. Varsinkin englanninkielistä materiaalia on tarjolla hyvin suuret määrät. Strategian onnistumisen ja tehokkaan vaikuttamisen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää valita sekä teemat että välineet huolella. Väärät valinnat eivät edistä poliittisen Islamin vastaista taistelua, vaan ne voivat pahimmassa tapauksessa jopa haitata sitä.
  • Lainsäädäntö – Suomessa lainsäädäntö tapahtuu Eduskunnassa. Mikäli haluaa edistää poliittisen Islamin vastaista taistelua tällä rintamalla on oikea paikka vaikuttaa juuri Eduskunta. Kansanedustajien avustajat ovat sopivia informoinnin kohteita ja keskustelukumppaneita. Parhaassa tapauksessa tunnistetaan sponsorit – sellaiset poliittiset vaikuttajat, jotka kokevat islamismin vastustamisen sekä tärkeäksi että omaksi asiakseen. Varsinaisen lainsäädännön ulkopuolella tärkeitä kontakteja ovat joskus myös kunnallispoliitikot – esimerkkinä päätös Helsingin suurmoskeijasta, mikä olisi toteutuessaan makea voitto islamisteille, jotka saisivat moskeijasta tehokkaan välineen oman agendansa ajamiselle.
  • Viranomaistoiminta – Varsinkin lyhyellä aikavälillä vaikuttaminen viranomaistoimintaan on lainsäädäntöäkin tärkempi strategian osa-alue. Erilaiset viranomaiset vastaavat Suomen lain toteutumisesta. Esimerkkejä kiinnostuksen kohteista tällä alueilla ovat muun muassa uskonnonvapauden varjolla esitetyt islamistien vaatimukset ja heille tehdyt myönnytykset; viranomaisten tulee kyetä selvittämään näiden perustelut ja lainmukaisuus. Julkisissa kouluissa tapahtuvan Islamin opetuksen sisältö on myös viranomaisasia: kuinka kirjaimellista Koraanin tulkintaa lapsille opetetaan eli missä määrin vääräuskoisten on syytä pelätä radikalisaatiota. Ennen varsinaista vaikuttamista pitää ymmärtää tilannetekijät eli missä nyt mennään.
  • Valtamedia – Toistaiseksi suomalainen valtamedia on ollut pikemminkin osa ongelmaa kuin osa ratkaisua. Mutta valtamedian voittaminen pimeän voimien palveluksesta todellisen liberalismin puolelle on yksi keskeisistä strategista tavoitteista. Yhteydenotoissa tulee tyypillisen toimittajan vasemmistolainen tausta huomioida: Hän painottaa ryhmien välistä tasa-arvoa ja näkee muslimit ennen muuta (syrjittynä) vähemmistönä; hän ei välttämättä tunnista poliittisen Islamin pitkän aikavälin agendaa ja siihen kytkeytyviä riskejä. Tältä pohjalta tulee pyrkiä rakentavaan dialogiin. Parhaassa tapauksessa myös tässä tapauksessa tunnistetaan sponsoreita, joiden avulla valtamediaa voidaan pikkuhiljaa alkaa hivuttamaan taantumuksellisuuden pimeydestä todellisen liberalismin valoon – eli osaksi ratkaisua.
  • Muslimiyhteisöt – Strategian näkökulmasta muslimit ovat ristiriitainen osa-alue. Toisaalta strategia keskittyy Islamin ideologiaan ja varsinkin poliittisen Islamin tavoitteiden tunnistamiseen ja torjumiseen ”muslimiongelman” pohtimisen sijaan. Mutta toisaalta juuri muslimit itse tekevät henkilökohtaisen valinnan sharian ja liberaalien arvojen välillä. Tuolla valinnalla muslimit ratkaisevat toteutuuko skenaarioista Liberaali Integraatio vaiko Sementoitunut Segregaatio. Strategiaksi voisi siis kirjata muslimien maallistumisen ja liberalisoitumisen tukemisen. Mutta mitä tämä tukeminen voisi olla käytännössä? Kaikista strategian osa-alueista tämä on selvästi jäsentymättömin. Maailmalta hyvän esimerkin tarjoaa muun muassa Quilliam-säätiö, mutta se on muslimien itsensä perustama ja pyörittämä järjestö – vastaavan perustaminen vääräuskoisten toimesta ei ole toimiva idea edes ajatuksen tasolla. Maailmalta löytyy myös varoittavia esimerkkejä: CAIR:in kaltaiset organisaatiot saattavat esittää maallisia ja jopa liberaaleja arvoja, mutta ovat todellisuudessa islamistien hallussa; niiden agendana on sharian ulottaminen kaikkialle. Naiivi sinisilmäisyys on ilmeinen uhka suoraan muslimien kanssa asioidessa ja siihen lankeaminen on paha strategisen mittakaavan moka.
  • Plan B – Tässä kuvattu strategia perustuu oletukseen demokraattisen prosessin toimivuudesta. Siitä, että poliittisen Islamin tavoitteita vastustetaan poliittisen vaikuttamisen keinoin. Vastapuoli operoi kuitenkin jo nyt myös demokraattisen prosessin ulkopuolella. Ympäri Eurooppaa tapahtuvat terrori-iskut ovat tutulla asialla: jihadistien pyrkimyksenä on sharian ulottaminen koko Eurooppaan. Mikä on siis oikea hetki ulottaa myös islamistien vastustamisen keinot aseelliseen vastarintaan? Selvää saatikka tyhjentävää vastausta on mahdotonta antaa, mutta se kytkeytynee kahteen asiaan: a) Demokraattisen prosessin toimivuuteen ja b) jihadististen iskujen tiheyteen Suomessa. Näistä ensimmäiseen liittyen, taantumuksellisten vasemmistolaisten pyrkimys sananvapauden rajoittamiseen erilaisilla sensuurin välineillä on oikeasti vaarallista; se on omiaan viemään ratkaisut demokraattisen prosessin ulkopuolelle. Asian voisi tiivistää myös näin: Kun demokraattinen prosessi ei kykene takaamaan kansalaisten turvallisuutta ja vastaamaan poliittiseen väkivaltaan, on seurauksena lisää poliittista väkivaltaa. Etenevän islamisaation myötä on poliittisilla johtajillamme nyt poikkeuksellisen suuri vastuu.