Globalisaatio 07.07.2016

Kirja-arvio: Muhammedin elämä

Muhammedin tarina hakee vertaistaan. Hän nousi orpoudesta Arabian kuninkaaksi. Hän on suurin koskaan elänyt sotilaskomentaja, jonka nimissä taistelu ja tappaminen jatkuu vielä 1400 vuotta komentajan kuoleman jälkeen. Historia ei tunne toista sotilasta, kuningasta tai keisaria, joka pääsisi lähellekään samaa. Islam on tänään vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Islamin pohjalta elämänsä ja kuolemansa hahmottavat ihmiset hallitsevat maailmaa Marokosta Indonesiaan. Muhammed ennusti, että vielä jokin päivä koko maailma elää hänen lakiensa alaisuudessa. Eikä tuo ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Miljoonat muslimit kautta maailman tekevät määrätietoisesti töitä sen eteen, että Islamin opetukset toimisivat vielä joskus ainoina elämänohjeina myös sinulle ja lapsillesi. Tätä on poliittinen Islam. Ja siksi sinun kannattaa lukea tämä kirja-arvio.

Bill WarnerPoliittisen Islamin pitkäaikainen tutkija Bill Warner on kirjoittanut tiivistelmän Islamin perustajan Muhammedin elämästä: The Life of Muhammed – The Sira. Tämä kirja-arvio perustuu tuohon tiivistelmään. Kirja on hyvin kompakti ja se on kirjoitettu helppolukuisella ja selkeällä englannilla. Sen voi tilata esimerkiksi täältä. Bill Warner on kirjoittanut myös kolme kertaa pidemmän laitoksen samasta aiheesta: Muhammed and the Unbelievers.

Bill Warner toteaa, että tiivistys on tehty ei-muslimin näkökulmasta. Esille nostetut asiat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat ”vääräuskoisia”. Enkelin ilmestysten sijaan painopiste on poliittisessa ja sotilaallisessa Islamissa. Warnerin mukaan 81% alkuperäisestä Sirasta käsittelee kuitenkin juuri vääräuskoisia ja Muhammedin kamppailua heitä vastaan. Myös alkuperäisteoksessa enkelikertomuksia ja muita uskonnollisia teemoja on selvästi vähemmän kuin sotaa ja politiikkaa. Sillä sellainen mies Muhammed oli.

Yli 30 vuotta poliittisen Islamin parissa työskennellyt Bill Warner ei esitä olevansa akateemisesti objektiivinen tutkija. Sen sijaan hän kertoo avoimesti olleensa aina hyvin kiinnostunut uskonnoista osana ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria. Vasta 9/11 iskut saivat hänet tulemaan julkisuuteen. Tuon aktivoitumisen myötä on syntynyt suuri joukko kirjoja, mutta myös poliittiselle Islamille pyhitetyt nettisivut sekä mittava joukko Youtube-videoita. Hän korostaa taistelevansa Islamiin kytkeytyvää poliittista ja väkivaltaista ideologiaa vastaan. Islam uskontona taikka muut ihmiset rauhaan jättävät maltilliset muslimit eivät ole tutkimuksen saatikka vastustuksen kohde. Bill Warner lienee vakaumuksellinen kristitty. Hän ei asiaa peittele, mutta ei myöskään julista. Asia ei käy suoraan ilmi mistään vastaan tulleesta materiaalista, mutta lukijan on joka tapauksessa hyvä tiedostaa se.

Tiivistelmässsä on kohta kohdalta osoitettu esitettyjen asioiden alkuperäislähteet, joten lukijan on suhteellisen helppo tarkistaa faktat ”suuren auktoriteetin omaavista lähdeteoksista”. Myös kaikki tässä kirja-arviossa esitetyt tiedot ovat ”objektiivisia faktoja” eli toistavat mahdollisimman tarkasti Siraan dokumentoidun Muhammedin elämänkerran. Allekirjoittaneen mielipiteet käyvät selvästi ilmi ja ne on helppo erottaa alkuperäisteoksen ja Bill Warnerin tiivistelmän esittämistä faktoista. Tulkintaa Siran itsensä totuudenmukaisuudesta ei tässä tehdä. Metafyysiseen pohdiskeluun Koraanista Allahin sanana taikka arvioihin Muhammedin profetiaalisuudesta ei käytetä energiaa. Fokus on poliittisessa Islamissa uskonnollisen Islamin sijaan.

Islamin ymmärtämiseksi tietämys Muhammedin elämästä on välttämätöntä. Sira on Islamin pyhistä kirjoituksista se, joka luo kontekstin kaikkien muiden kirjoitusten ymmärtämiseksi. Ilman sitä jäisi muiden kirjoitusten sisältö vain satunnaisiksi heitoiksi ilman asiayhteyttä. Islamiin tutustuminen kannattaa aloittaa Muhammedin elämänkerrasta. Varsinkin jos olet vääräuskoinen.

Mistä kaikki alkoi

Muhammedin ollessa 40-vuotias alkoi hän nähdä näkyjä ja kuulla ääniä. Ensimmäisen kerran näin tapahtui unessa Ramadanin aikaan. Tuossa unessa hänelle ilmestyi enkeli Gabriel, joka kehoitti Muhammedia muistamaan kuulemansa. Muhammedin silloinen vaimo Khadija sai hänet vakuuttuneeksi omasta profeetallisuudestaan. Enkeli Gabriel ilmestyi Muhammedille myös Khadijan ollessa läsnä, mutta Khadija eikä kukaan muukaan koskaan nähnyt samoja näkyjä tai kuullut samoja asioita kuin Muhammed. Näin Islam perustuu 100% Muhammedin ja vain Muhammedin esitykseen siitä, mitä Allah meiltä ihmisiltä odottaa ja miten hän meitä ohjeistaa. Tämä on kirjattu Koraaniin.

Koraanin sanelu jatkui 23 vuotta vuodesta 610 vuoteen 632. Islamin pyhät kirjoitukset eivät yritä piilotella sitä, että Muhammedin kannalta järjestely oli erittäin kätevä: Kun muslimisotilaat kaipasivat motivaatiota, kertoi Muhammed Allahin viimeisimmästä ilmoituksesta marttyyrikuoleman eduista ja oikotiestä taivaaseen. Myöskään sitä ei peitellä, että tällainen motivointi upposi muslimitaistelijoihin kuin häkä. Vaikka perinteisten uskontojen oppineet varsinkin Mekkassa kyseenalaistivat Muhammedin profetian, eivät muslimitaistelijat Siran mukaan haastaneet Muhammedia. Itsenäisen ajattelun sijaan heidän tehtävänsä oli taistelu Islamin levittämiseksi. He olivat ensimmäisiä jihadisteja.

Pyhät kirjoituksetIslamin perusteita

Islamin pyhät kirjoitukset koostuvat kolmesta osasta: Koraani, Sira ja Hadith. Näistä Koraani on se, mitä Allah meille kertoo. Sira sisältää Muhammedin elämänkerran. Hadith sisältää ”tradition” eli kuvaukset Muhammedin sanomisista ja ohjeistuksista. The Koran says 91 times that his words and actions are considered to be the devine pattern for humanity. Eli kunnon muslimin tulee seurata Muhammedin esimerkkiä – ja juuri tämä tuo Islamiin  niitä äärimmäisen väkivallan elementteja, joista luemme lehdistä lähes päivittäin. Islamin vaarallisuus johtuu pitkälti Muhammedista itsestään.

Haditheista on useita versioita; Bukharin ja Abu Muslimin Hadithit ovat yleisimmin käytettyjä ja omaavat suurimman vaikutusvallan. Kun kysyjä hämmästelee Islamin todellista luonnetta vaikkapa terrori-iskujen kohdalla, ei vastausta tule etsiä (valtaosin maltillisilta) muslimeiltä – vastaus löytyy trilogiasta Koraani, Sira ja Hadith. Islamin doktriinin pohjan voi jakaa myös kahteen osaan: Allahin sanaan (Koraani) ja Muhammedin sanoihin ja tekoihin (niin kutsuttu Sunna, eli Sira + Hadith).

Olisi emämunaus pitää Islamia vain uskontona. Todellisuudessa kolmikko Koraani, Sira ja Hadith luovat perustan kaikille elämänaloille: Politiikkaan, sodankäyntiin, diplomatiaan, historiaan, filosofiaan, kulttuuriin – niin ja uskontoon. Sekä Islamin nopea leviäminen että Muhammedin menestys johtajana perustuu tämän kokonaisuuden oivaltamiseen ja hyödyntämiseen. Historiallinen fakta on, että jos Islam olisi pelkkä uskonto, emme olisi koskaan siitä kuulleetkaan.

Ikiaikaista Jumalan sanaa vai huono plagiaatti?

The Holy QuranKoraanissa on erittäin suuri määrä juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksista kopioituja kertomuksia sekä muita historialliseen ajankohtaan jäljitettävissä olevia Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kirjassaan Complete Infidel’s Guide to the Koran Robert Spencer käy asian läpi seikkaperäisesti eikä asia jää epäselväksi Bill Warnerin Sira-lyhennelmässäkään.

Mutta samalla Koraani on yksi-yhteen Allahin sanaa! Muslimien mukaan Koraani on ollut aina olemassa – se on siis Allahin ohella ikuinen eikä sitä ole koskaan luotu! Muhammedin rooli oli vain kuunnella enkeli Gabrielin sanelu tuosta ikiaikaisesta dokumentista. Eli kyseessä on sekä ajaton dokumentti että ilmiselvä plagiaatti – Mitä kummaa?!

Muhammedin vastaus kyselijöille ja samalla Islamin ratkaisu tähän ”pikku yksityiskohtaan” on röyhkeydessään sekä hämmästyttävä että ihailtava: Islam ei suinkaan syntynyt 600-luvulla Arabiassa. Se on vanhin kaikista maailman uskonnoista. Aatami oli ensimmäinen muslimi! Juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjoitukset itse asiassa kuvaavat Islamia! Mutta samalla juutalaiset ja kristityt ovat viekkaudella ja vääryydellä väärentäneet kuvauksen Islamista. Todellisuudessa Allah on jumala, Jeesus oli vain yksi Islamin profeetta muiden joukossa ja Muhammed on sen viimeinen profeetta. Ja jos muuta väität, olet vääräuskoinen Kafir ja ansaitset kuoleman. Ja aika moni vastaanväittäjä kuolikin.

Plagiointi ei rajoittunut vain Koraanin kertomuksiin. Allah oli tuttu jumala jo vanhoissa arabialaisissa uskonnoissa: Mekkassa palvottiin Allahia kauan ennen kuin Muhammed oli syntynyt. Mekkassa oleva Kaaban pyhä kivi (meteoriitin kappale) oli palvonnan kohde kauan ennen Islamia. Sianlihan syöntikielto kopioitiin sellaisenaan juutalaisilta. Ja mikä yllättävintä, ensimmäiset muslimit rukoilivat kohti juutalaisten pyhää kaupunkia Jerusalemia, eivät suinkaan kohti Mekkaa.

Uskontona Islam on siis kuin huono kiinalainen kopio, mutta muslimien mielestä parasta A-luokkaa. globalisaatio.fi kontekstissa tämä ei kuitenkaan ole tärkeää. Oleellista on vain Islamin poliittinen osa. Muslimit eivät ole kriittisen ajattelun alueella sen huonompia kuin mormonit, skientologit tai kristitytkään.

Muhammedin vuodet Mekkassa

40-vuotias Muhammed aktivoitui Islamin saarnaajana Mekkassa. Aivan alussa kyse oli lähinnä uusien islamilaisten riittien ja palvontamenojen suorittamisesta Mekkassa harjoitettujen monien muiden uskontojen rinnalla. Ennen Muhammedia Mekkassa vallitsi hyvin pitkälle uskonnonvapaus ja eri näkemysten harmonista rinnakkaiseloa vaalittiin osana arabialaisia perinteitä. Kukin sai uskoa mitä halusi. Mutta pian Muhammed aloitti muiden uskontojen kritisoimisen ja niiden harjoittajien haastamisen. Tämä oli uutta mekkalaisille eivätkä he aluksi tienneet miten suhtautua riidanhaastajaan. Jo tässä vaiheessa muslimien harjoittaman uskonnon kyseenalaistaminen tai pilkkaaminen aiheutti väkivaltaisen vastareaktion. Veri virtasi ensimmäisen kerran muslimien toimesta.

Kaiken kaikkiaan Muhammedin vuodet Mekkassa koostuivat kuitenkin Koraanin täydentämisestä enkeli Gabrielin sanelun edetessä ja saarnamiehenä toimimisesta. Mekkassa Muhammed oli ennen muuta uskonnollinen johtaja.

Muhammed joutui lähtemään Mekkasta kun paikalliset heimopäälliköt ja uskonnolliset johtajat kyllästyivät riidankylväjään ja islamilaisen aktivismin aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Tässä vaiheessa muslimeja oli 150. Muhammed oli tehnyt 13 vuotta töitä saarnaajana ja saanut kasvatettua itselleen moisen seuraajien joukon. Se on reilut 10 seuraaja vuodessa tai yksi uusi muslimi kuukaudessa. Ei mikään järisyttävä panos-tuotossuhde. Muhammedin myyntipuhe kaipasi terävöitystä.

Muhammedin vuodet Medinassa

Pian Medinaan saapumisen jälkeen 53-vuotias Muhammed aloitti aviollisen elämän kolme vuotta aikaisemmin naimansa Aishan kanssa. 9-vuotias Aisha leikki vielä nukeilla, mutta se ei estänyt yhdyntää 1600 miljoonan muslimin ihaileman sankarin kanssa.

Muslimien lukumäärän kehitysMedinassa Muhammedista kuoriutui poliittinen aktivisti ja sotilaskomentaja. Hänestä tuli jihadistien ylipäällikkö. Ennen vallan vakiinnuttamista hän solmi kaikenlaisia sopimuksia kaupungin eri tahojen kanssa. Hyvin pian alkoivat myös sotilasoperaatiot. Aluksi kohteena olivat Mekkaan matkalla olleet karavaanit. Tappamisen perustelu löysi tiensä Koraaniin, joka siis päivittyi koko ajan. Arabien pyhä kuukausi aiheutti aluksi hankaluuksia; sen aikana kun ei saanut tappaa. Pian myös pyhän kuukauden aikana suoritettu tappaminen perusteltiin Koraanin avulla näin: Koska mekkalaisten karavaanereiden osoittama Islamin vastustus oli Allahin vastaista, oli heidän tappamisensa perusteltua myös pyhän kuukauden aikana.

Sira ja Bill Warnerin lyhennelmä kuvaavat seikkaperäisesti useita sotilasoperaatioita. Alkuvaiheessa kohteena olivat lähinnä karavaanit, mutta poliittisen ja sotilaallisen voiman kasvun myötä hyökkäyksiä voitiin pian kohdistaa myös Arabian niemimaan kaupunkeihin. Salamurhista tuli normaali osa Muhammedin taktiikkaa: Käytännössä kaikki Medinassa poikkiteloin asettautuneet poliittiset tai uskonnolliset vastustajat salamurhattiin. Samoin kävi Muhammedia tai Islamia satiirisesti tai pilkallisesti käsitelleille taiteilijoille.

Yhdeksän Medinan vuotensa aikana Muhammed otti henkilökohtaisesti osaa 27 sotilasoperaatioon. Näiden lisäksi suoritettiin 38 muuta taistelua ja tiedusteretkeä. Salamurhat ja teloitukset poislukien operaatioita oli yhteensä 65 – yksi sotilaallinen toimenpide keskimäärin kuuden viikon välein yhdeksän vuoden ajan.

Medina oli paikka, jossa Muhammed kehitti totaalisen sodan huippuunsa. Medinassa Muhammed keitti politiikan, sodan ja uskonnon myrkyllisen keiton, jonka tuloksista kärsii koko maailma yhä edelleen. Muhammedin lennossa kehittämä ja Koraaniin kirjattu käännytyssodan moraalinen oikeutus on paljon tehokkaampi kuin mihin Hitler kykeni itärintaman tuhoamissodan perusteluissaan. Muslimille Koraani on Jumalan erehtymätöntä sanaa eikä siis kaipaa (natsi-)ideologiasta johdettua argumentaatiota. Yksittäinen muslimisoturi ajatteli tottakai moraalin lisäksi tai sijaan: Mitä minä siitä kostun? Ja tähänkin Muhammed kehitti täydellisen vastauksen: Jos jäät henkiin, saat osuutesi sotasaaliista, mukaan lukien seksiorjat. Jos menetät henkesi, pääset suoraan paratiisiin (jossa saat lisää seksiä 72 neitsyen kanssa). Kyseessä on suorastaan fantastinen diili, joka toimii hienosti kunhan luopuu omasta ajattelusta ja hyväksyy auktoriteetit kyselemättä. Ja näinhän toimivat niin 600-luvun muslimisoturit kuin useimmat modernin maailman uskovaisetkin.

Mekka sortuu

Muhammed palasi useiden Medinassa vietettyjen vuosien jälkeen Mekkaan – miekka kädessä. Tullessaan hän laati listan ihmisistä, joista hän ei erityisemmin pitänyt. Heidät tuli välittömästi tappaa:

  • Muhammedin sihteeri, joka oli kertonut että joskus dokumentoidessaan Muhammedin ilmestyksiä, oli Muhammed antanut sihteerin valita ”paremman version puheesta”. Tämän myötä sihteeri oli menettänyt uskonsa ja jättänyt Islamin. (se siitä 100% Allahin sanasta)
  • Kaksi tyttöä, jotka olivat laulaneet satiirisesti Muhammedista. (tähän ei Muhammedin huumorintaju taipunut)
  • Veronkerääjä, joka oli jättänyt Islamin.
  • Mies, joka oli loukannut Muhammedia.

Onnistuneen valloituksen jälkeen Muhammed rukoili Kaaban luona – ja käski sitten rikkoa kaiken Mekkasta löytyvän uskonnollisen taiteen. Talebanin ja ISIS:in vimma tuhota historiallisia aarteita sai näin esikuvan Muhammedista.

Mekkalaisetkin ymmärsivät nyt vihdoin liittyä vastaperustettuun uskontoon ja ryhtyä muslimeksi. Islamin kaikkein pyhin paikka on siis sodassa valloitettu. Mekkalaiset taipuivat Islamiin vain henkilökohtaisen väkivallan uhan pelossa. Väkivalta on syvällä Islamin ytimessä.

Pyhät kirjoitukset ja JihadMaltilliset ja radikaalit

Maailman muslimien jaottelu karkeasti kahteen leiriin, maltillisiin ja radikaaleihin, on periaatteessa mahdollista tehdä sen perusteella ”kumpaa Koraania” he lukevat. Sen sijaan että Allah olisi ilmaissut ikuisen kirjansa kerralla ihmiskunnalle, tapahtui sen jakelu tipoittain 23 vuoden aikana. Tästä ajasta Muhammed vietti Mekkassa 13 vuotta. Tänä aikana syntyi se Koraanin osa, jota voidaan kutsua ”Mekkan Koraaniksi”. Vastaavasti ”Medinan Koraani” syntyi Muhammedin Medinan vuosina. Todellisuudessa Koraani on yksi ja sama kirja ja Mekkan ja Medinan osuudet ovat sekaisin ympäri teosta. Koraanin sisältö on jaettu lukujen pituuden mukaisesti (pisimmät luvut ensin) kronologisen järjestyksen – tai minkä tahansa muun logiikaan – sijaan. Tästä rakenteettomuudesta johtuu myös se, että Koraania on hyvin vaikea ymmärtää ilman Siran ja Hadithin synnyttämää kontekstia ja kehystä.

Mekkassa Muhammed oli ensisijaisesti uskonnollinen saarnamies. Medinan Muhamed oli jihadistien ylipäällikkö ja poliittisen salamurhaamisen mestari. Tällä on erittäin suuri vaikutus Koraaniin kirjattuihin asioihin ja niiden tyyliin. Jostain syystä enkeli Gabrielin välittämät Allahin ilmoitukset riippuivat siitä, missä Muhammed oli ja mitä hän teki.

Vääräuskoisten kannalta Mekkan Koraaniin perustuvat muslimit ovat pitkälti samanlaisia kuin vaikkapa skientologit: enimmäkseen harmittomia (Douglas Adamsin Linnunradan liftarin käsikirjaa mukaellen). Mutta jumalalliset ohjeensa Medinan Koraanista ammentavat ovat vähintäinkin poliittinen uhka ja pahimmillaan kuolettava vaara.

Vääräuskoiset torakat

Pyhät kirjoitukset ja KafirBill Warner on tarkkana terminologian kanssa. Hän esittää, että ei-muslimien nimeäminen vääräuskoisiksi ei ole totuudenmukainen käännös arabiankielisestä Islamin kirjoituksissa käytetystä Kafir-termistä. Todellisuudessa Kafir on mitä alhaisin olento. Bill Warnerin sanoin Kafir is evil, disgusting, the lowest form of life. Kafirs can be deceived, hated, enslaved, tortured, killed, lied to and cheated. Meikäläisessä kielenkäytössä sopivaksi termiksi mielee tulee lähinnä torakka. Käännös ei ole tarkka, mutta kielikuva lienee oikean suuntainen.

Suoraan Koraanista poimittuna joitakin Kafir-torakalle tehtäviä asioita. Ensimmäinen numero antaa Koraanin luvun, jälkimmäinen säkeen:

Kafir-torakkaa voi pilkata (83:34) ”On that day the faithful will mock the Kafirs…”

Kafir-torakan kaulan voi katkaista (47:4) ”When you encounter the Kafirs on the battlefield, cut off their heads…”

Kafir-torakkaa vastaan voi vehkeillä (86:15) ”They plot and scheme against you Mohammed, and I plot and scheme against them…”

Kafir-torakkaa voi terrorisoida (8:12) “…I will send terror in the Kafir’s hearts, cut off their heads and even the tip of their fingers!”

Kafir-torakan kanssa ei tule kaveerata (3:28) “Believers should not take Kafirs as friends in preference to other believers…”

Kafir-torakka on kirottu (33:60) “They will be cursed, and wherever they are found, they will be seized and murdered…”

Mutta niin ikävältä kuin Koraaniin ja Islamin muihin kirjoituksiin taltioitu torakan käsittelyn ohjeistus kuulostaakin, ei se lopulta ole edes ongelmista suurin. Varsinainen ongelma ei tässä ole laadullinen, se on määrällinen: Muhammedin perustama Islam määrittelee itsensä pitkälti vääräuskoisten kautta! Toisin kuin kaikki muut maailman suuret uskonnot, Islam käyttää yli puolet pyhien kirjoitustensa sisällöstä vääräuskoisten käsittelyyn. Tämä ei ole enää mikään hauska pikku plagiointijuttu. Tämä tarkoittaa, että Islamin ydin ei ole vain väkivaltainen, se on myös poliittinen. Islamiin on sisäänrakennettu tarve ja pyrkimys ottaa kantaa siihen, miten muut ihmiset oman uskontonsa ja jumalasuhteensa määrittelevät. Islamin perimmäinen tavoite on Sharian ulottaminen kaikkialle maailmaan – täysin riippumatta siitä haluavatko muut ihmiset Sharian elämäänsä. Muhammedin aikaan tämä tarkoitti lähinnä aseellista Jihadia. Jihad ei ole poistunut vieläkään, mutta ensisijainen väline Sharian levittämiseksi on nykyään poliittinen Islam. On hyvin tärkeää huomata, että Muslimiveljeskunnan ja muiden poliittiseen Islamiin keskittyvien tahojen juuret ovat Islamissa itsessään. Vaikka Muslimiveljeskunta on järjestönä paljon nuorempi, on poliittisen Islamin periaate yhtä vanha kuin Islam itse.

Alistetut verovelvolliset

Valloituksen ja Islamiin käännytyksen lisäksi Jihadin peruselementteihin kuuluvat sotasaaliit. Kun miehet oli tapettu, jaettiin omaisuus muslimitaistelijoiden kesken. Lapsista tuli orjia eli myytävää kauppatavaraa. Naisista tuli seksiorjia, jotka taistelijat ottivat joko omaan käyttöönsä tai myivät eteenpäin. Se, miten ISIS kohtelee nyt vangeiksi jääneitä Jedizi-naisia, on käytäntönä yksi-yhteen sama kuin mitä Muhammed joukkoineen teki. Myös tässä suhteessa ISIS:in taistelijat edustavat alkuperäisiä muslimeja paremmin kuin kukaan muu modernissa maailmassa. Muhammed itse otti viidesosan kaikesta sotasaaliista, mikä oli itse asiassa hieman vähemmän kuin mihin arabialaisessa kulttuurissa oli totuttu. Sotasaaliista saaduilla tuloilla rahoitettiin Jihadia, muun muassa ostamalla aseita ja kameleita.

Mutta joskus oli kannattavampaa jättää miehetkin henkiin. Muslimisoturit eivät esimerkiksi olleet hyviä viljelemään maata, joten kaikkia maanviljelijöitä ei kannattanut tappaa. Tähän tilanteeseen Muhammed kehitti käsitteen Dhimmi (dhimmitude). Medinan lähellä sijainneiden Khaybarin ja Fadakin kaupunkien juutalaisista tuli ensimmäiset Dhimmit. He saivat jäädä henkiin eikä heidän tarvinnut kääntyä Islamiin. Sen sijaan he jäivät ”Islamin suojelukseen” ja maksoivat tästä verona puolet tuloistaan. Oleellinen osa Dhimminä olemista on se, että Islamin doktriinin kaikenlainen kritisointi tai Muhammedin opetusten kyseenalaistaminen oli ehdottomasti kiellettyä. Tässä suhteessa modernin maailman islamilaiset selittelijät vertautuvat suoraan dhimmeihin. Erona on vain se, että selittelijät eivät maksa veroa. Matelu ja alamainen käyttäytyminen ovat samoja.

Juutalaiskysymys

Pyhät kirjoitukset ja juutalaisetMuhammedin suhde juutalaisiin oli kompleksinen – sanan kahdessa eri merkityksessä. Mekkassa eli vain joitakin yksittäisiä juutalaisia, joilta Muhammed kuuli juutalaisia kertomuksia. Juutalaisuuden rikas traditio ja uskonnolliset kirjoitukset tulivat Muhammedille tutuiksi. Ne vaikuttivat Koraanin sisältöön alusta alkaen.

Medinassa oli Muhammedin saapumisen aikaan kolme juutalaisheimoa ja kaksi arabiheimoa. Juutalainen ja arabialainen kulttuuri oli sekoittunutta muun muassa niin, että melkein kaikilla juutalaisilla oli arabialaiset nimet hebreankielisten nimien sijaan. Vastaavasti arabien uskonnolliset menot sisälsivät elementtejä juutalaisuudesta.

Muhammed oli yrittänyt saada juutalaisia kääntymään Islamiin jo Mekkan ajoista lähtien, mutta vasta Medinassa alkoi tilanne kärjistyä. Juutalaisten uskonnolliset johtajat alkoivat kysellä Muhammedilta hankalia kysymyksiä. Heillä oli omat epäilyksensä Muhammedin levittämän uuden uskonnon keskeisiin doktriineihin liittyen. Samat tahot asettivat suorasukaisesti kyseenalaiseksi myös hänen profetallisuutensa. Muhammedille moiset Allahia koskevat kysymykset ja häneen itseensä kohdistuneet epäilyt olivat puhdasta pahuutta. Hänen vastauksensa oli – edellä kuvatun mukaisesti – että juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjoitukset kuvasivat todellisuudessa Islamia ja että juutalaiset ja kristityt olivat väärentäneet tuon kuvauksen. Rähinähän siitä seurasi. Tuon seuraksena Medinan Koraaniin piirtyvä kuva juutalaisista eroaa Mekkan Koraanin vastaavasta kuin yö ja päivä. Niin syvää oli Muhammedin vihastuminen uppiniskaisiin juutalaisiin, että lopputuloksena Islamin piirtämä kuva juutalaisista menee negatiivisuudessa Hitlerin edelle.

Sira kuvaa varsin laveasti Jihadia juutalaisessa kontekstissa. Edellä kuvatun mukaisesti Khaybarin ja Fadakin juutalaisista tuli Islamin ensimmäiset Dhimmit, mutta Medinan juutalaiset kokivat Islamin perustajan käsittelyssä hieman erilaisen kohtalon. Piiritetyt ja lopulta antautuneet juutalaiset otettiin kiinni ja kuljetettiin Medinan markkinapaikalle. Täällä 800 miespuolista vankia menetti päänsä. Tappaminen vei koko päivän ja kesti myöhäiseen iltaan. Muhammedin tällöin 12-vuotias vaimo Aisha seurasi toimitusta miehensä rinnalla alusta loppuun. Naisista ja lapsista tuli orjia. Bill Warner käyttää 800 siviilin teloittamista esimerkkinä kuvatakseen erilaisia suhtautumistapoja:

  • Kafir-torakat katsovat, että kyseessä on todiste jihadistisesta väkivallasta ja pahuudesta. Heidän mielestään kyse on etnisestä puhdistuksesta.
  • Dhimmit ja islamilaiset selittelijät tulkitsevat asian historialliseksi tapahtumaksi, jollaisia on tapahtunut kaikkien kulttuurien kohdalla. He eivät näe asiassa sen kummempaa tuomittavaa.
  • Muslimien mielestä tappaminen oli välttämätöntä, koska Muhammedin profetiallisuuden kieltäminen oli rikos Islamia vastaan. Tällaisessa tilanteessa kaulan katkaisu on Allahin hyväksymä ja siten oikea rangaistus.

Eettinen Dualismi – tappamisen moraalinen oikeutus

My LaiJeesuksen kerrotaan kehoittaneen ”kohtelemaan muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan”. Kristinuskon vaikutuksen myötä tähän Kultaiseen Sääntöön eli vastavuoroisuuden lakiin perustuu hyvin pitkälle koko läntisen maailman etiikka. Ideologiset poikkeamat tästä perusperiaatteessa ovat olleet harvinaisia, esimerkiksi natsismiin sisältynyt käsitys juutalaisista.

Islamilainen kulttuuri on toista maata. Islamin pyhiin kirjoituksiin on syvälle ja laajalle integroituneena idea Eettisestä Dualismista. Us and Them on Islamin ydintä. Islamilainen maailmankuva kiteytyy kahteen termiin: dar al Islam (alistumisen maailma) ja dar al harb (sodan maailma). Muhammedin maailma jakautui kahteen hyvin selvästi erillä oleviin leireihin: muslimeihin ja Kafir-torakoihin. Muhammedin reaktio ihmisiin ei riippunut siitä mitä he tekivät, vaan siitä mitä he olivat.

Tämä näkyy muun muassa Muhammedin – ja sen myötä myös Koraanin – lähes pakkomielteisenä taipumuksena määritellä Islamin identiteetti vääräuskoisten kautta lähtien aivan perusteista: Islam on mitä Tooraan ja Raamattuun on kirjattu, poislukien juutalaisten ja kristittyjen väärennökset. Mutta ennen muuta eettinen dualismi kumpuaa siitä yksinkertaisesta faktasta, että 60% Islamin pyhistä kirjoituksista käsittelee vääräuskoisia.

Tässä kohtaa Bill Warnerin kirjaa lukiessa tuli kylmäävä havainto: Eettinen dualismi tuntuu oudon tutulta, missä olen törmännyt tähän aikaisemmin? Vastaus löytyi Jonathan Gloverin Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria -kirjan myötä. Kirjassa käydään läpi pahimmat 1900-luvulla tapahtuneet ihmisten teurastukset Hiroshimasta My Lain verilöylyyn ja Ruandasta Jugoslavian hajoamissotiin. Jonathan Gloverin mittavan kirjan pääviesti on yksinkertainen: Ihminen kykenee tappamaan toisen ihmisen menetettyään moraaliresurssit ja jouduttuaan tribaaliloukkuun. Inhimillisyyden menetyksen myötä ja kun toinen ihminen nähdään eri lajin edustajana, on tappaminen jo aika helppoa – jopa My Lain tai Ruandan kaltaisissa lähikontakteissa. My Lain kylän hävittäminen amerikkalaisten sotilaiden toimesta Vietnamin sodassa ei olisi onnistunut ilman eettistä dualismia eli irtikytkentää vastapuolen ihmisyydestä. Islamin pyhiin kirjoituksiin tämä irtikytkentä on sisällytetty monin eri tavoin. Juutalaisten kohdalla se tapahtuu nimittämällä heitä apinoiksi ja sioiksi. Kafir-torakalla ei mene sen paremmin.

Muhammed siis rakensi järjestelmän, joka tekee tappamisesta äärimmäisen helppoa. Eettinen dualismi ja Koraanista johdettu moraalinen oikeutus tekevät jihadisteista erittäin tehokkaita tappajia.

On hyvä huomata, että eettinen dualismi koskee myös rauhanomaisia transaktioita. Vääräuskoista voi pettää ja vääräuskoiselle voi valehdella. Tämä on syytä huomioida kaikenlaisia sopimuksia solmittaessa vaikkapa liike-elämän tai kansainvälisen politiikan alueella. Aika näyttää kuinka onnistunut Obaman ydinsopimus Iranin kanssa lopulta olikaan. Virhearvio voi tulla erittäin kalliiksi – ei vähiten Israelille.

Ikuinen Jihad

Lukuisten voitollisten taisteluiden jälkeen jotkin Muhammedin seuraajista sanoivat että tämä oli tässä ja alkoivat myydä aseitaan. Muhammed kielsi moisen rintamakarkuruuden toteamalla että taistelu jatkuu maailman loppuun saakka. Jihadista tuli osa muslimien arkea. Ja tämänhän me modernissa maailmassa elävät ihmiset voimmekin helposti todeta. Riittää että avaa television.

Yhteenveto

Uskonnollisena oppina Islam ei näyttäydy mitenkään erityisenä. Islamin ytimessä olevat jumalaista alkuperää olevat ilmestykset vertautuvat sellaisenaan vaikkapa Mooseksen saamiin kymmenen käskyn kivitauluihin taikka Joseph Smithin löytämään Mormonin pyhään kirjaan. Lopulta valinta on aina yksilön itsensä: Haluaako hän luopua rationaalisesta ajattelusta ja heittäytyä sokean uskon varaan. Sillä todisteita ei minkään uskonnon kohdalla ole saatavilla, kuten kaikki niin hyvin tiedämme. Ihminen, joka edellyttää todisteita kaikilla muilla elämän aloilla, luopuu tuosta vaatimuksesta siirryttäessä uskonnon alueelle. ”Extraordinary claims require extraordinary evidence” ei kuulu uskovaisen periaatteiden joukkoon.

Muhammedin elämänkerran myötä ISIS:in, Al-Qaidan, Talebanin ja kymmenien muiden jihadistiliikkeiden sotilaiden mielenliikkeitä on helppo ymmärtää. Heille maailma on yksinkertaisen mustavalkoinen. Erilaisista henkilökohtaisista syistä johtuen he ovat valinneet tiekseen Islamin juuri sellaisena kuin Muhammed sitä opetti ja omalla esimerkillään näytti. Heille Koraanin teksti on juuri niin kuin Islam opettaa: Täydellistä ja erehtymätöntä Allahin sanaa ja ohjeistusta, jota jokaisen kunnon muslimin tulee toteuttaa pilkulleen ja kyselemättä. Tätä taustaa vasten jihadistiset terrori-iskut eivät ole millään lailla hämmästyttäviä. Hämmästyttävää on sen sijaan se, että Barack Obaman kaltaiset poliitikot kehtaavat valehdella kansalaisille päin naamaa. Ettäkö ISIS:illä ei olisi mitään tekemistä Islamin kanssa?

Väkivalta kytkeytyy erottamattomana osana Islamin syntyyn ja leviämiseen. Väitteet Islamista rauhan uskontona voidaan kuitata naurettavina. Vaikka enemmistö maailman muslimeista perustaisikin elämänsä Mekkan Koraaniin – ollen näin maltillisia uskovaisia – ei tuo muuta Islamin ytimessä olevaa poliittisen väkivallan doktriinia miksikään.

Mutta mitä Islamin vetovoima kertoo ihmisestä itsestään? Missä määrin väkivalta itsessään houkuttaa Islamin piiriin? Onko kyseessä ensisijaisesti psykologinen, sosiaalinen vai kulttuurillinen ilmiö? Vai näitä kaikkia yhdessä? Liittyykö Islamin harjoittamiseen jos ei aina väkivalta niin ainakin voiman ja väkivallan ihailu? Tähän ei Bill Warnerin kirja anna suoraa vastausta. Mutta ainakin se selittäisi moderniin terrorismiin kytkeytyvän merkillisen ilmiön: Maltillisten muslimien passiivisuuden ja hiljaisen hyväksynnän. Väitetään, että tunnetut jihadistit liikkuvat kenenkään häiritsemättä muslimiyhteisöjen keskuudessa. Heitä ei ilmianneta. Syynä voi tottakai olla itsesuojeluvaisto, mutta ehkä myös hiljainen hyväksyntä tai suoranainen ihailu? Tämän ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää arvioitaessa jihadistisen väkivallan muodostamaa kokonaisuhkaa.

Kafir-torakan, sikojen ja apinoiden, sekä eettisen dualismin valossa Taantumuksellisen Vasemmiston ja vähemmistössä olevien muslimien into käyttää rasistikorttia aina törmätessään Islam-kritiikkiin, ja usein ihan vain varmuuden vuoksi, näyttäytyy ironiselta tai jopa irvokkaalta.

Elämänkerran myötä Muhammedista piirtyy myös kuva äärimmäisen herkkänahkaisesta miehestä, joka murhauttaa tai salamurhauttaa kaikki poikkiteloin asettuvat. Muhammed ei selvästikään ole vähimmässäkään määrin uskonut sananvapauteen ja tasa-arvoon. Hänelle ei Suuren Keskustelun idea todennäköisesti avautuisi edes selittämällä – niin kaukana liberaaleista arvoista hän operoi.

Se, että yksikään moderni ihminen pitää Muhammedia esikuvanaan ja nimeää poikalapsensa tällaisen miehen mukaan, on suuri mysteeri. Vastausta pitänee etsiä ihmisen halusta alistua. Vaikka oman järjen ja harkinnan käyttö on osa ihmisenä olemista, näyttää siltä että osalle meistä sokea auktoriteettiusko määrittää omaa ihmisyyttä tuotakin enemmän. Islam on kuin klisee vanhan ajan armeijasta urana, mutta ulottuen elämän kaikille osa-alueille. Ja alistumisen alueella Islam ei petä odotuksia.

Submission editIslam merkitsee alistumista mukisematta Koraaniin kirjattuun Allahin tahtoon. Alistumista kyselemättä Muhammedin neuvoihin. Alistumista kyseenalaistamatta Hadith-kirjoitusten tulkintaan Muhammedin esimerkistä. Alistumista imaamien versioon totuudesta. Alistumista pikkutarkkoihin Sharian ohjeisiin, jotka ulottuvat kaikille elämän alueille. Se, että islamilainen maailma ei tuota nobelisteja ei ole missään määrin yllättävää – moinen alistuminen tappaa kaikki edellytykset kriittiseen ja luovaan ajatteluun. Islamilaisten selittelijöiden viittaukset Islamin kultaiseen aikakauteen vuosina 800-1100 ja yritykset korostaa Islamin merkitystä ihmiskunnan sivistyksen rakentamisessa ovat kuin makaaberia huumoria. On päivänselvää, että jos Renesanssi ei olisi saanut Euroopassa aikaan nopeaa taloudellisen ja sotilaallisen voiman kasvua ja jos Islam olisi näin ollen valloittanut Euroopan, eläisimme yhä edelleen pimeää keskiaikaa. Islamilaisen Euroopan myötä ihmiskunnan sivistyminen olisi pysähtynyt kuin seinään. Mitään Valistusta ei olisi koskaan tullut. Eikä teollistumisen ja vapaan markkinatalouden synnyttämää elintason voimakasta nousua olisi ikinä voinut tapahtua alistumiskeskeisessä yhteiskuntajärjestelmässä.

Suuren Keskustelun tavoiteasetanta on kaksiosainen: 1) Taantumuksellisen liberalismin vaikutusvallan vähentäminen läntisissä yhteiskunnissa niin että järkevän reagointitavan löytyminen poliittisen Islamin heittämään haasteeseen mahdollistuu. 2) Islamin modernisaation mahdollistaminen ja sen tukeminen. Näistä ensimmäinen näyttää vaikealta, mutta samalla täysin realistiselta; ensimmäiset merkit taantumuksellisten jäiden lähdöstä ovat jo ilmassa. Sen sijaan toinen tavoite näyttäytyy lähes ylitsepääsemättömän vaikealta. Syy on syvällä Islamin rakenteissa: Alistumisen älä ajattele itse -filosofia on keskeinen tekijä, mutta sitäkin suurempi on Koraani. Sen edustaessa täydellistä ja erehtymätöntä Allahin sanaa, tulkitaan vähäisetkin uudistamisyritykset saman tien kerettiläisiksi. Vaikka reformaation kannattajia löytyisikin, on uudistushankkeet hyvin helppo ampua alas. Ja tässä asiassa uudistusmielisten tulee edetä äärimmäisen varovaisesti mikäli haluavat säilyttää päänsä. Ilman uusille tulkinnoille jäävää tilaa näyttää Islamin modernisaatio mahdottomalta. Tilanne on aivan toinen kuin Kristinuskossa, jossa teologinen pohdiskelu ja debatti alkoi pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tätä optiota ei Islamissa ole.

Johtopäätös: Ekspansiivinen Islam johtaa sivilisaatioiden sotaan

Islamin pyrkimys laajentua ja levittää vaikutustaan asettaa haasteen kaikille meille, jotka haluamme jatkaa liberaaleihin arvoihin perustuvaa elämäämme kuten tähänkin asti. Oikea nimi tälle monitahoiselle ja pitkäkestoiselle kamppailulle on sivilisaatioiden sota. Jihadistinen isku voi lopettaa elämän ylipäätään, mutta ilmankin sitä voi kohtalonamme olla Sharia. Poliittisen Islamin keinovalikoima on lavea. Se elää pienistä, huomaamattomista ja näennäisen harmittomista pikku voitoista, joita kastraattikomppanian jäsenet ja väätäiset sille tarjoilevat. Se hiipii salaa kun olemme kadottaneet moraalisen kompassimme emmekä ymmärrä, että naisten kätteleminen on tasa-arvoa korostavan kulttuurimme tärkeä elementti, jota ei voi pyyhkäistä pois uskonnonvapauteen vetoamalla. Se on voittanut pienen taistelun, kun hijabista tulee osa poliisin virka-asua. Sen myötä yksi ihmisryhmä saa omat muilta kävijöiltä suljetut uintivuorot julkisin varoin ylläpidettyyn uimahalliin. Poliittinen Islam voi paksusti maaperässä, jonka Taantumuksellinen Vasemmisto sille valmistelevat. Tällöin Islam kyllä käy kulttuurisotaa, mutta strutsiprikaatissa rintamalinjan toisella puolella ollaan autuaan tietämättömiä ympäröivistä realiteeteista.

Sillä, onko massiivinen maahanmuutto osa globaalin islamismin salajuonta, ei lopulta ole merkitystä. Tosiasia on, että suuren ja nopeasti kasvavan muslimiväestön myötä joudumme sekä tarkistamaan omat arvomme että kalibroimaan moraalisen kompassimme. Niin kauan kuin demokraattiset prosessit vielä toimivat eikä aseelliseen vastarintaan tarvitse turvautua, on ensisijainen välineemme käynnistyneessä kulttuurisodassa Suuri Keskustelu. Tämä pätee sekä yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun että Suomen muslimiyhteisön sisällä käytävään keskusteluun. Muslimeille kyse on valinnasta: Integroituminen pohjoismaisten arvojen määrittelemään yhteiskuntaan vaiko eristäytyminen omiin kulttuurisaarekkeisiin ja sieltä käsin Sharian työntäminen ympäröivään yhteiskuntaan poliittisen Islamin avulla. Meidän kaikkien on syytä huomioida, että myös muslimiyhteisön sisällä on lopputulokseen vaikuttavia ja keskenään ristiriitaisia voimia. Skenaariona Liberaali Integraatio on kaikkea muuta kuin itsestään selvä! Monet liikkeellä olevat voimat niin muslimiyhteisöissä kuin suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin vievät kehitystä kohti Sementoitunutta Segregaatiota. Tällöin edessä on ikuinen kulttuurisota – tai jotain paljon pahempaa.

Comments are closed.