Kuka?

globalisaatio.fi sisällöstä vastaa yksi mies: Antti Pikkusaari. Kirjoittaminen tapahtuu harrastuspohjalta, tulevien ja menevien ideoiden ja inspiraatioiden ohjaamana. Yhteiskunnallisen aktivismin ja vaikuttamisen lisäksi kyse on myös hyvin henkilökohtaisesta tarpeesta jäsennellä akuutteja ja tärkeitä mutta samalla myös vaikeita ja monisyisiä ilmiöitä. Blogimuotoinen kirjoittaminen täyttää molemmat tarpeet.

Miksi?

Pariisin terrori-isku marraskuussa 2015 herätti Ruususen unesta. Käynnistyi yritys vastata kysymykseen ”Miksi terroristit tappavat?”  Etsintämatka on dokumentoitu Pariisin terrori-iskua käsittelevään blogikirjoitukseen.

Antti Pikkusaari, huolestunut liberaali

Antti Pikkusaari, huolestunut liberaali

Vastaus kysymykseen löytyikin, mutta samalla paljastui paljon muutakin. Uskonnollisesti motivoitunut jihadistinen väkivalta on lopulta vain pintakuorrutus Läntisen ja Itäisen Sivilisaation kohtaamisessa. Islamisaatio on se isompi kuva. Ilmeisen sattumalta Pariisin isku kytkeytyy ajallisesti Euroopan pakolaiskriisiin, joka on entisestään kiihdyttänyt islamisaation marssia.

Mutta suurenkaan mittakaavan kohtaaminen ei välttämättä olisi ylitsepääsemätön ongelma, mikäli poliittinen reaktio olisi tehokas ja jotensakin järkevä. Valitettavasti Taantumuksellisen Vasemmiston käyttämä poliittinen valta estää tehokkaan reagoinnin. TÄMÄN vuoksi tilanne on todella vakava. Tällaisella politiikalla Läntinen Sivilisaatio tulee tuhoutumaan.

Taantumuksellisen Vasemmiston olemassaolo ja luonne tuli aivan puskista ja siis paljastui Pariisin terrori-iskun analysoinnin myötä. Näin siitäkin huolimatta, että olen itse kuulunut samaan taantumukselliseen veljeskaartiin: Kysymykseni amerikkalaisille kolleegoille 12.9.2001 (9/11 seuraavana päivänä) oli kutakuinkin sanatarkasti: ”Onko siellä paikallisessa mediassa pohdiskeltu tätä: Mitä teemme ulkopolitiikassamme väärin että saamme tällaisen reaktion niskaamme?” Kunnon taantumuksellisen vasemmistolaisen lailla oletin siis refleksinomaisesti, että syy on Lännessä ja sen harjoittamassa politiikassa. Kyseessä oli tyylipuhdas ideologinen dogmaattisuus. Onneksi tämän taantumuksellisen takki on nyt kääntynyt. Jihadistiset iskut New Yorkissa, Washingtonissa, Lontoossa tai Madridissa eivät siihen vielä riittäneet, mutta Pariisin isku lopulta riitti.

Liberaali uusateisti

Määrittelen itseni liberaaliksi uusateistiksi. Minulle tärkeitä asioita ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, mutta aivan viime aikoina vapauden merkitys on noussut. Näin siksi, että juuri vapaus näyttää olevan pahiten uhattuna. Sananvapaus ei näyttäisi enää olevan itsestäänselvyys edes demokraattisissa länsimaissa. Uusateisti siksi, että kaikkien ateistien selkeästi profiloitunut kaapista ulos tulo on nyt hyvin tärkeää. Uskonnollisista opinkappaleista johdetut moraalisäännöt ovat erittäin vahingollisia ja aiheuttavat turhaa kärsimystä ja jihadistien käsissä jopa kuolemaa; siksi ne tulee suoraviivaisesti haastaa lukijan uskonnollisista tunteista välittämättä. Sananvapaus ja Suuren Keskustelun tarve menevät kategorisesti tunteiden edelle – pelissä on aivan liian paljon jotta moinen hienotunteisuus olisi mahdollista.

Puoluekanta

Vuosien mittaan äänestyskäyttäytyminen on jonkin verran heilunut vasemman ja oikean välillä, mutta keskittynyt keskimäärin kuitenkin demareiden äänestämiseen. Nyttemmin on kuitenkin iskenyt jonkinasteinen identiteettikriisi. Suomen oloissa asia kytkeytyy tulonjakoon ja rakenneongelmaan: Vasemmistolainen politiikka ja varsinkin nykyinen SDP keskittyy liikaa saavutettujen etujen puolustamiseen. Sen myötä sopeutuminen supistuvan talouden oloihin muodostuu tarpeettoman kivuliaaksi. Kärjistäen voisi sanoa, että liian jäykkä vasemmistolainen politiikka vaarantaa hyvinvointivaltion kaikkein pahimmin menetetyn kilpailukyvyn ja tuskallisen hitaan uudistumisen myötä. Nyt pitäisi keskittyä yhteisen kakun kasvattamiseen sen jakamisesta käytävän riitelyn sijaan.

Globaalissa kontekstissa tilanne on kuitenkin toisenlainen. Globalisaation myötä pääoman liikkuvuus on entisestään lisääntynyt ja Thomas Pikettyn kuvaamalla tavalla pääomat ovat kasautumassa. Suhteessa työvoimaan, on pääoma pääsemässä selvästi niskan päälle ja digitalisaatio kiihdyttää kehitystä edelleen. Globalisaation osalta 90-luvulla nähtiin pahoja ylilyöntejä eikä vastaaviin ole enää syytä mennä. Siksi ainakin jossain määrin vasemmalle kallistuva politiikka on perusteltua tasapainottamaan punnuksia työvoiman ja pääoman välisessä kamppailussa. Konkreettisena esimerkkinä TTIP-sopimukseen sisältyvä investointisuoja, jota ei tule missään oloissa hyväksyä lisäämään suurpääoman valtaa kansallisen demokratian kustannuksella.

Lopputulos tästä kaikesta on, että juuri nyt poliittisen kodin löytäminen on hyvin vaikeaa. Halu äänestää liberaalien arvojen puolesta on edelleen vahva, mutta vihervasemmistossa laajalti jylläävä Taantumuksellinen Vasemmisto käytännössä estää näiden puolueiden äänestämisen. Koska samaa taantumuksellisuutta esiintyy lähes kaikissa suomalaisissa puolueissa, alkavat vaihtoehdot olla vähissä.

Esikuvat

globalisaatio.fi kontekstiin kytkeytyvät esikuvat täytyy hakea ulkomailta. Sam Harris on tehnyt erittäin hienoa työtä rationaalisen ajattelun ja uskonnottoman moraalin alueilla. Lisäksi hän on jaksanut väsymättömästi kuvata radikaaliin Islamiin kytkeytyvää uhkaa. Ayaan Hirsi Ali täydentää hienosti Sam Harrisin Islam-kritiikkiä. Hän on erityisen inspiroiva esimerkki johtuen taustastaan: Musta nainen Somaliasta nousee kansainvälisen uusateistiliikkeen kirkkaimpaan kärkeen. Dave Rubin on liberaalien arvojen kirkas majakka taantumuksellisten sumujen keskellä. Hänen aitoa dialogia ja sananvapautta puolustava The Rubin Report edustaa riippumatonta mediaa parhaimmillaan. Douglas Murray tarjoaa terävän analyysin moniin mutaisiin ongelmiin maahanmuutosta islamisaatioon. Hän tuo rohkeasti esille kantansa ja osoittaa armotta vastapuolen argumentaation heikkoudet. Mark Steyn ottaa terävästi, rohkeasti ja suoraviivaisesti kantaa sananvapauden puolesta. Tässä mainituista esikuvista Mark Steyn on se, joka selvästi nimeää ja kuvaa Läntisen ja Itäisen Sivilisaation välisen konfliktin.

Suhtautuminen dogmaattisuuteen

”Kovat jätkät eivät muuta mielipidettään” on kutakuinkin typerin koskaan kuulemani elämänohje. Taantumuksellinen Vasemmisto on osoitus siitä, kuinka vahingollista dogmaattinen idealismi voi olla. Tällöin objektiivisilla faktoilla ei ole merkitystä, vaan ajattelua ja käyttäytymistä ohjaavat päähänpinttymät ja ulkokultaiset sosiaaliset normit, kuvitellut tai todelliset.

Sen sijaan elämä tulee nähdä oppimisen matkana. Uuden tiedon myötä mielipiteitä pitää voida tarkistaa ja tarvittaessa takkia kääntää. Tämä on hyvin lähellä tieteellistä maailmankatsomusta: uuden todistusaineiston myötä tieteellinen teoria päivitetään tai hylätään. Uskovaiset syyttävät usein ateisteja ylpeydestä ja sokeasta tiedeuskosta. Tilanne on kuitenkin juuri päinvastoin; moinen syytös voi tulla vain autoritaariseen ajatteluun sortuvalta henkilöltä, joka ei ymmärrä tieteen syvintä olemusta, johon liittyvät kiinteästi asiat kuten uteliaisuus, nöyryys ja mentaalinen joustavuus. Mielipiteen muuttaminen tai tieteellisen teorian hylkääminen on parasta mitä voi tapahtua, sillä se on osoitus tapahtuneesta oppimisesta. Mikä voisikaan olla palkitsevampaa ihmisen elämässä?

Suhtautuminen kansainvälistymiseen ja Euroopan integraatioon

Olen koko ikäni ollut kiinnostunut kaikista maailman ilmiöistä. Identiteettini on pitkään ollut pikemminkin maailmankansalainen kuin suomalainen. Olen ollut Euroopan integraation jokseenkin varaukseton kannattaja. Globalisaation negatiivisista lieveilmiöistä huolimatta on sen nettovaikutus näyttäytynyt selvästi positiiviselta – katsoi asiaa sitten talouskasvun tai Suomen kulttuurillisen rikastumisen kannalta. Kulttuurillinen monimuotoisuus on ollut sekä elämää rikastuttava että Suomen kilpailukykyä parantava ilmiö.

Mutta: islamisaatio muuttaa kaiken. Viimeistään pakolaiskriisi on osoittanut, että Euroopalla ei enää ole yhteistä visiota. Ja ilman visiota ei voi olla myöskään Eurooppa-projektia. Brysselin autoritaariset otteet ja retoriikka vain pahentavat tilannetta. Koska Läntisen maailman valtaeliitti on osoittanut täydellisen kykenemättömyytensä tämän asian hoitamisessa, vaarantuu ja peruuntuu kaikki muu – THE DEAL IS OFF.

Suhtautuminen islamisaatioon

Rajoittamattomana voimana islamisaatiolla on kyky tuhota Läntinen sivilisaatio. Kun poliittinen Islam saattaa voimaan Sharian kautta Läntisen maailman, ei Valistuksen perinnöstä ole enää mitään jäljellä. Islamin voitto Läntisestä Sivilisaatiosta näyttää juuri nyt todennäköiseltä. Syitä on neljä: a) massiivinen ja lähinnä muslimeista koostuva lähes rajoittamaton maahanmuutto, b) demografia eli kantaväestön hidas kasvu suhteessa muslimeihin, c) Islamin ekspansiivinen luonne ja islamistien globaali strategia, d) Taantumuksellisen Vasemmiston ja sitä lähellä olevan ajattelutavan mädättämä poliittinen eliitti ja valtamedia, mikä tekee Läntisen sivilisaation puolustamisesta hyvin vaikeaa.

Koska pelissä on näin paljon, tulee islamisaatiota vastustaa kaikin mahdollisin keinoin. Näin siitäkin huolimatta, että Taantumukselliseen Vasemmistoon kuuluvat suuret ihmisjoukot Lännessä eivät uhkakuvaa tunnista tai eivät siitä välitä. Kulttuurirelativismin mädättämässä maailmankuvassaan he eivät osaa tehdä eroa Valistuksen perinnön ja Islamin doktriinin välillä – heille kyse on samanarvoisista asioista. Vaikka merkittävä osa Läntisen maailman asukkaista olisikin valmis tällaiseen kulttuurilliseen itsemurhaan, tulee meidän muiden tehdä kaikkemme, jotta lastemme ja lastenlastemme kohtalona ei ole Sharia ja alistuminen Islamin ylivaltaan – niin kuin on tapahtunut kymmenissä maailman maissa Islamin imperialismin myötä.

On itsestään selvää, että suursota Euroopassa on Islamille alistumista ja sivilisaation tuhoutumista parempi vaihtoehto. Heikon poliittisen johdon myötä on tilanne Euroopassa muuttumassa nopeasti irvokkaaksi: Suuren mittakaavan väkivaltaisesta yhteenotosta on tullut toivottavaa, koska vaihtoehto on paljon huonompi. Tämän pohjalta on hyvin vaikea käsittää mitä Angela Merkelin kaltaisten poliitikkojen päässä liikkuu. Muun muassa Saksassa ja Ruotsissa harjoitetulla kammottavan huonolla politiikalla on kuitenkin hopeareunus: On mahdollista, että noiden esimerkkien valossa Suomessa tapahtuu herääminen poliittista johtoa ja jopa valtamediaa myöten ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ei ehkä estä Läntisen sivilisaation tuhoutumista, mutta ainakin se ostaa Suomelle ja suomalaisille aikaa. Ja aika on jotakin, jota ruotsalaisilla ei enää ole. Demograafisten ennusteiden mukaan Ruotsista tulee muslimienemmistöinen maa vuoteen 2050 mennessä. Ruotsalaisten kulttuurinen omanarvontunto pääsi häviämään jonnekin eikä heitä enää kiinnostanut oman kulttuurinsa puolustaminen. Siellä esitetty kysymys onkin ollut: Millä perusteella ruotsalainen kulttuuri olisi jotenkin parempi kuin afganistanilainen tai somalialainen? No, sitä saa mitä tilaa. Shariaa odotellessa.

Suhtautuminen muslimeihin

Kaikilla ihmisillä on potentiaali tehdä hyvää. Uskonnottoman moraalikäsityksen mukaan tämä tarkoittaa yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä hyödyttävää toimintaa – erotuksena alistumiseen ja Shariaan fokusoivasta elämästä. Muslimien joukosta on noussut sellaisia liberaaleja ajattelijoita kuin Irakista USA:han siirtynyt Faisal Saeed Al-Mutar, iranilaissyntyinen Pohjois-Amerikan Ex-Muslimien järjestön perustaja Sarah Haider ja englantilainen Islamin uudistamista ajavan Quilliam-säätiön perustaja Maajid Nawaz. He kaikki ovat muslimitaustasta nousseita suuria hyväntekijöitä – Maajid Nawaz oli entisessä elämässään jopa pesunkestävä islamisti.

Puhtaasti tilastollisesti syntyminen muslimiperheeseen ja islamilaiseen kulttuuriin merkitsee kuitenkin vääjäämättä oleellisesti heikompaa odotusarvoa mitä tulee henkilökohtaiseen kontribuutioon ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomessakin muslimivanhempien lapset joutuvat käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta massiivisen indoktrinaation uhreiksi – pahimmillaan lapset laitetaan Suomessakin viikonloppuisin koraanikouluun! Vaikka todelliset vaikutusmekanismit ovat tässä kuvattua monimutkaisemmat, on tällöin vaihtoehtona jopa väkivaltainen jihadismi – kuten muun muassa Ranskassa nähtiin. Tyypillisimmin indoktrinaation satoa edustavat ei-liberaalit arvot. Poliittisen aktivoitumisen myötä nuo arvot muuttuvat islamismiksi ja siis todelliseksi ongelmaksi meille ei-muslimeille. Tämä negatiivisen potentiaalin odotusarvo kytkeytyy kaikkiin muslimeihin.

Potentiaalin odotusarvo kääntyy positiiviseksi parhaiten niin, että muslimi jättää Faisalin, Sarahin ja Maajidin tavoin Islamin ja sen keskiaikaiset arvot. Tällöin muslimi vapautuu Islamin kahleista. Uuden vapauden myötä hänen henkilökohtainen elämänsä rikastuu ja hän voimaantuu tekemään hyvää Suomelle ja ihmiskunnalle laajemminkin. Parhaassa tapauksessa hän osallistuu sivilisaatioiden väliseen sotaan todellisten liberaalien ja Valistuksen arvojen puolella.

Yhteenveto: Islamisaatio muuttaa pelisäännöt

Islamisaatio tekee kansainvälistymiselle saman minkä supistuva talous tekee kansalliselle politiikalle. Molemmissa tapauksissa kyse on rakennemuutoksesta, johon on Taantumuksellisen Vasemmiston vaikutuspiirissä vaikeaa löytää järkevä ja tehokas tapa reagoida. Reagointiviiveet muodostuvat erittäin pitkiksi ja samalla sivilisaation (ja kansallisvaltion) pitää käydä hakemassa vauhtia pohjalta.

Islamisaatio repii auki monta asiaa: Suomen, EU:n ja YK:n. Näin ei tarvitsisi olla. Rationaalisella ja objektiivisiin faktoihin perustuvalla sekä omien kansalaisten edun puolesta toimivalla politiikalla saataisiin tilanne hoidettua ilman vakavaa polarisaatiota tai laajamittaista väkivaltaista yhteenottoa. Mikäli Euroopan liberaali vasemmisto olisi vähemmän taantumuksellinen, ei ratkaisuja tarvitsisi hakea ei-liberaaleista vaihtoehdoista kuten Perussuomalaisista tai äärioikealta. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että Euroopan liberaali vasemmisto ei ole oppinut mitään Brexitistä tai Trump-ilmiöstä, vaan jatkaa sitkeästi dogmaattisella ja objektiiviset faktat kiistävällä linjallaan. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, valtamediassa omalla agendallaan operoivat taantumukselliset toimittajat estävät osaltaan järkevien ratkaisujen tunnistamisen. Kaikenlaisten jaritervojen Rasisti! leimakirveiden innokas viljely lukitsee tilannetta entisestään. Kaikkein pahinta on, että vallanpitäjät alkavat enenevissä määrin turvautua pelotteluun diskurssin sijaan: vihapuheen vastaiseksi operaatioksi naamioidulla sananvapauden rajoittamisella pelotellaan kaikki aisan yli potkivat.

Asiasta tulee henkilökohtainen: Ennen itseään ensisijaisesti maailmankansalaisena itseään pitänyt huomaa nyt työstävänsä aiheita, jotka ovat täysin vieraita optimistiselle kehitysuskolle ja monimuotoisuuden arvostukselle.