Globalisaatio 18.12.2016

Liberaalit ja aikamme tärkein arvokeskustelu

Maahanmuuttoon ja islamisaatioon kytkeytyy monta näkökulmaa: todellinen inhimillinen hätä, opportunistinen elintasopakolaisuus, taloudellisen kantokyvyn rajat, sekä arvoihimme ja niihin perustuvaan elämäntapaan kohdistuva uhka. Näiden näkökulmien tasapuolinen käsittely edellyttää perusteellista arvokeskustelua. Jotain sellaista, jota Suomessa ei toistaiseksi ole nähty.

Liberaalien arvojen vesittyminen ja haastaminen

Liberaaleihin arvoihin kohdistuvan uhan voi jakaa karkeasti kahteen osaan: arvojen vesittymiseen ja arvojen suoraviivaiseen haastamiseen. Vesittymisestä on kyse silloin, kun entistä suurempi Suomen väestöstä on selvästi ei-liberaalia, jopa äärimmäisellä tavalla. Tämä kytkeytyy sekä Islamin oppeihin että maahanmuuttajien kulttuurillisiin painotuksiin yleisemminkin. Musliminaisen vapaus tehdä elämässään suuria ja pieniä valintoja on islams-true-facekeskimäärin paljon rajoittuneempi kuin pitkälle emansipoituneen kantasuomalaisen kanssasisaren, joka on saavuttanut Suomessa jokseenkin täydellisen tasa-arvon.

Haastaminen tapahtuu poliittisen Islamin eli islamismin kautta. Suomessa tämä on vielä varsin pienimuotoista johtuen muslimivähemmistön melko pienestä koosta. Toistaiseksi kyse on ollut erivapauksien vaatimisesta, jotka on tehty uskonnonvapauteen vedoten, mutta jotka ovat samalla kohdistuneet kantaväestöön ja suomalaiseen kulttuuriin. Tasavallan Presidentin puolison kättelemättä jättäminen Suomen itsenäisyyden juhlavastaanotolla on esimerkki tällaisesta vaatimuksesta: tehdään asiat niin kuin Islam vaatii, ei niin kuin Suomessa on tapana. Myös uimahallien muslimivuorot ovat poliittista Islamia, vaikka monikaan ei asiaa tule ajatelleeksi. Varsin toimiva nyrkkisääntö onkin: sillä hetkellä kun muslimi alkaa esittämään vaatimuksia ei-muslimeille koskien heidän käyttäytymistään tai vapauttaan, muuttuu henkilökohtainen usko poliittiseksi aktivismiksi. Koska Islam määrittelee myös jumalallisen lain, Sharian, on se ytimeltään hyvin poliittinen. Siihen on sisäänrakennettu ominaisuus, jonka mukaan vaatimuksia ei-muslimeille kuuluukin esittää. Tämä on syy miksi maailmassa esiintyy vakavia ristiriitoja kaikkialla siellä, missä muslimit ovat joko merkittävä vähemmistö tai väestön enemmistö. On tilastollisesti selvää, että myös Suomessa ristiriidat syventyvät muslimivähemmistön kasvun myötä. Euroopasta ja maailmalta saatujen esimerkkien valossa kansallisiin muslimiyhteisöihin syntyy eri syistä johtuen aina myös radikaalien islamistien joukko, jolle muslimien maltillinen enemmistö ei pysty, halua tai uskalla tehdä mitään sillä Islamin kirjaimellisen opin edessä maltilliset ovat kerettiläisiä ja radikaalit tosiuskovaisia.

Kyse on arvovalinnoista

Mihin kaikki edellä kuvattu johtaa? Kyse on arvovalinnoista tässä ja nyt. Kuinka tasapainotella keskenään ristiriitaisten näkökulmien kesken? Millä tavoin Suomen tulisi kantaa kortensa kekoon maailman kriisien hoidossa inhimillisen hädän lievittämiseksi? Mutta samalla turvaten liberaalit arvot ja niihin perustuva elämäntapa ja suomalainen kulttuuri?

Taantumukselliseen Vasemmistoon kuuluu myös pieni(?) kulttuurirelativistinen radikaalisiipi, jonka mukaan suomalaisessa kulttuurissa ei ole mitään erityistä eikä se ole säilyttämisen arvoinen. Tämä joukko näkee islamistit luontevina liittolaisina taistelussa kapitalismia ja valkoisen heteromiehen douglas-murraykuviteltua hegemoniaa vastaan. Vaikka mieli ehkä tekisi leimata tämä joukko vain elämässään eksyneiksi, niin viime kädessä myös tämä näkökulma kuuluu keskustelun piiriin. Itse asiassa keskusteluteema onkin yksi tärkeimmistä: Mikä on suomalainen kulttuuri ja tapa elää ja miksi ne olisivat säilyttämisen arvoisia?

Kaikki riippuu sananvapaudesta ja sen käytöstä

Edellä mainitut näkökulmat muodostavat erittäin monimutkaisen kokonaisuuden. Valistuneiden arvovalintojen tekeminen ei todellakaan ole helppoa. Onnistumisen ehdoton edellytys on, että pidämme kiinni sananvapaudesta ja käytämme sitä – itsesensuurin tai pakotetun sensuurin sijaan.

Suomalaisten lisäksi myös ruotsalaiset pitävät lehdistönvapautta suuressa arvossa. Juhlistaakseen ruotsalaisen lehdistönvapauden 250-vuotispäivää Fri Folkbildning järjesti 1.10.2016 sananvapautta ja maahanmuuttoa käsitelleen seminaarin. Yhdeksi puhujaksi paikalle saatiin myös kriittisen ajattelun ja mestarillisen sanankäytön suveneeristi hallitseva Douglas Murray. Huikean tärkessä puheessaan Murray kiteytti sananvapauden merkityksen ja Euroopan maahanmuuttokriisiin kytkeyvät haasteet. Tässä joitakin poimintoja ja tulkintoja:

  • Sananvapaudesta riippuvat kaikki muut vapaudet ja oikeudet.
  • Sananvapauden merkitystä ei Euroopassa enää tunnisteta.
  • Keskustelun puute johtaa huonoihin ideoihin. Huonot ideat johtavat huonoon politiikkaan.
  • Maahanmuuton osalta huonoa politiikkaa on Euroopassa harjoitettu jo vuosikymmenien ajan. Matkan varrella tehdyt poliittiset päätökset ovat kerta toisensa jälkeen perustuneet vääriin oletuksiin ja vaaralliseen optimismiin.
  • Angela Merkel pyysi yksityiseksi luulemassaan keskustelussa Facebookin Mark Zuckerbergiltä ”keinoja estää maahanmuuttokritiikki Facebookissa” – Zuckerberg lupasi auttaa.
  • Merkel halusi siis estää keskustelun ja rajoittaa sananvapautta, jotta hänen poliittista linjaustaan ei kritisoitaisi.
  • Mutta päinvastoin kuin johtavat poliitikot antavat ymmärtää: ”Sivilisaatiot ovat kuin herkkiä ekosysteemejä, jotka kehittyvät vuosisatojen aikana, mutta jotka voi tuhota paljon nopeammin. Tähän riittää suuri joukko ihmisiä, joiden käsitys yhteiskunnasta ja sen arvoista on täysin erilainen.”

Huono johtaminen on siis johtanut ajautumiseen kun poliitikot ovat vaalikaudesta toiseen olleet kyvyttömiä ja haluttomia hoitamaan ilmiselvästi tontilleen kuuluvia ongelmia. On hämmentävää miten huonosti Suomi osaa hyödyntää näitä muualta Euroopassa kantapään kautta saatuja oppeja. Eikä meidän ole pakko toistaa samoja virheitä, eihän? Tai josko ainakin keskusteltaisiin syistä Ruotsin viitoittaman tien kulkemiselle?

kysymys-liberaalimafialle-koosteValtamedia ja liberaali vaihtoehtomedia

Kuluneiden parin vuoden aikana on käynyt ilmeiseksi, että YLEn ja Helsingin Sanomien kaltainen valtamedia ei halua tai ei kykene käynnistämään keskustelua, jossa huomioitaisiin kaikki näkökulmat ja jossa työstettäisiin valintoja arvojen välillä. Julkinen keskustelu on typistynyt eri arvoja korostavien tahojen väliseksi hedelmättömäksi huuteluksi. Yksi korostaa inhimillisiä arvoja ja maailmankansalaisuutta, toinen fiskaalisia reunaehtoja ja suomalaisten tarpeita. Minkäänlaista vakavasti otettavaa yritystä koostaa synteesi arvoista ja näkökulmista ei ole nähty. Keskustelu on ollut vahvasti polarisoitunutta eikä kukaan ole tuonut esille aidosti liberaalia näkökulmaa, joka olisi samalla edustanut maltillista keskitietä.

Sitten on tämä vaihtoehtomedia. Yksi lupaavista kandidaateista kriittisen mutta samalla rakentavan keskustelun käymiseksi nimenomaan liberaaleja arvoja vaalien on ollut Facebookin keskusteluryhmä Liberaalimafia.

Mutta kuinka sitten kävikään? Islamisaatio osoittautui liian vaikeaksi aiheeksi jopa mafiaksi itseään tituleeraavalle ryhmälle. On kuin ryhmän moderaattori olisi kuullut Merkelin ja Zuckerbergin välisen keskustelun ja päättänyt rientää Angelan avuksi. Sillä, että sensuuri istuu melko huonosti liberalismin perusperiaatteisiin, ei ollut juuri merkitystä – sen verran tulenarasta aiheesta oli kyse.

Yhdestä ryhmästä saatikka moderaattorista ei tietenkään tule vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta tilanne näyttää Suomessa tällä hetkellä varsin kurjalta: maltilliset liberaalit keskittyvät pitämään päänsä alhaalla ja välttelevät keskusteluun osallistumista. Taustalla vaikuttavia syitä on varmaakin monenlaisia, liittyen sosiaalisiin paineisiin, ammatillisiin riskeihin tai silkkaan tiedonpuutteeseen. Yhtä kaikki, niin kuin yleisemminkin Suomessa myös itseään liberaaleina pitävissä on valitettavan suuri joukko Kastraattikomppanian jäseniä. Mutta rohkaisevia poikkeuksiakin on paljon!

Mitä on pelissä?

Sensuurin aikaansaama keskustelemattomuus ja siitä johtuva vaihtoehtojen binäärisyys johtaa joko suomalaisen kulttuuriin häviämiseen tai väkivaltaiseen yhteenottoon. Edellinen on lopputulos mikäli Taantumuksellinen Vasemmisto saa päättää politiikasta, jälkimmäinen monen asian summana syntyvä kehityskulku. Koska suomalaiset keskimäärin eivät halua kumpaakaan, jää ainoaksi ratkaisumalliksi sensuroimaton keskustelu. Sellainen, joka kykenee huomioimaan erilaiset näkökulmat ja työstämään vaikeatkin valinnat ristiriitaisten arvojen välillä.

Päivänpolitiikka on Suomessakin entistä enemmän pelkkää teatteria, joka tähtää seuraaviin vaaleihin ja jossa yksikään poliitikko ei halua riskeerata omaa tai puolueensa menestystä tarttumalla vaikeisiin ja herkkiin asioihin. Tilanteen lukitsee viimeistään se kuinka herkullinen aihe maahanmuutto on näennäisliberaalia populismia häikäilemättömästi hyödyntävälle oppositiolle. Toisaalta valtamediassa valtaa käyttää tällä hetkellä Taantumuksellinen Vasemmisto, joka tässä asiassa kuin pukki kaalimaan vartijana.

Näin ollen soihdunkantajan rooli jää väistämättä vaihtoehtomedialle kuten Liberaalimafialle tai sen kaltaisille vastuullisille, liberaaleille ja maltillisille toimijoille. Tämä on luonnollisesti vain lyhyen tähtäyksen ratkaisu, mutta voisi parhaassa tapauksessa katalysoida tabuja kumartamattoman liberaalin ja monipuolisen keskustelun laajemminkin Suomessa. Vaihtoehdot ovat aika lohduttomia.

Comments are closed.