Globalisaatio 08.10.2016

Missä ovat liberalismia puolustavat tahot?

Niin kauan kuin todellisen liberalismin edustajat tyytyvät sivustakatsojan rooliin, julkista keskustelua hallitsee Taantumuksellisen Vasemmiston ja arvokonservatiivien välinen hedelmätön huutelu.

Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa ei totisesti ole hurraamista juuri nyt.

Valtamediaan soluttautumisen myötä diskurssia ohjailee Taantumuksellinen Vasemmisto. Siihen kuuluvien liberalismista on tullut dogmaattista ja kannanmuodostuksesta refleksinomaista: tarjolla olevista vahtoehdoista valitaan aina ”se liberaalein”. Sellainen, joka näyttäisi korostavan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja hyväntahtoisuutta.

Taantumuksellisen vasemmistolaisen ajattelun sotkee kaksi asiaa: 1) Vasemmistolaisuuden peruspilari, jonka myötä kaikki maailman ilmiöt nähdään ryhmien välisen oikeudenmukaisuuden kautta. Tämän alle hukkuvat niin ihmisoikeudet kuin henkilökohtainen vapauskin. 2) Postmoderni Regressive Left 8mentaalimasturbointi, jonka myötä objektiivisia faktoja ei ole olemassakaan; kulttuurirelativismi on tästä vain jäävuoren huippu. Tähän mutaiseen ajatteluun hukkaa taantumuksellinen vasemmistolainen moraalisen kompanssinsa ja päätyy tukemaan tyttöjen silpomista kulttuurillisiin ominaispiirteisiin piiloutuen. Hänen ajattelunsa sortuu pinnallisiin trivialiteetteihin ja sen myötä burka ja niqab edustavat hänelle muotitietoisen naisen henkilökohtaista valintaa.

Toisella laidalla huutelevat arvokonservatiivit, jotka on suurelta osin ajettu vaihtoehtomedian marginaaliin. Toisin kuin Taantumuksellinen Vasemmisto yrittää sinnikkäästi väittää, vain aniharvat arvokonservatiivit ovat rasisteja – äärioikeistolaisuudesta puhumattakaan. Heidän maahanmuuttokritiikkinsä kärki kohdistuu taloudellisiin seikkoihin: aitoon ja perusteltuun huoleen kansantalouden kantokyvystä. Maahanmuuton perustelu investointina huoltosuhteeseen ei heidän mukaansa kestä kriittistä tarkastelua. Monikulttuurisuuden ihanne on vaarallinen harha. Arvokonservatiivin melko tyypillinen ja samalla pahin moka on kyvyttömyys tehdä selvä ero Islamin idean kritisoimisen ja muslimien mollaamisen välillä. Näin he altistuvat turhaan vihapuhesyytöksille.

Tähän ristiaallokkoon hukkuvat todellista liberalismia puolustavat äänet. Ne ovat niitä, joille Suomessa puolustamisen arvoisia ovat nimenomaan liberaalit arvot ja niihin perustuva länsimainen elämäntapa. Osana tätä tunnistetaan ja tunnustetaan islamisaation uhka. Todelliset liberaalit tarkastelevat Islamin katastrofaalisen huonoa ideaa kriittisesti ilman ylilyöntejä suhteessa muslimien maltilliseen enemmistöön. Jyrkän polarisoituneessa mielipidekentässä heillä on suuria vaikeuksia löytää poliittista kotia mistään nykyisestä puolueesta. He haluaisivat äänestää liberaalien arvojen puolesta, mutta eivät missään tapauksessa taantumuksellisuuden saastuttamia puolueita. Vaihtoehdot ovat käyneet todella vähiin.

Suomen julkinen diskurssi on luokatonta. Jaritervot ja tarjahaloset trivialisoivat monimutkaiset ongelmat rasismi-otsikon alle. Taantumuksellisen Vasemmiston soluttautumisen myötä valtamedian into väärinkäyttää äärioikeiston käsitettä on osoitus järkyttävän huonosta journalismista. Näillä leimoilla operoivat pahentavat polarisaatiota ja ovat osaltaan viemässä Suomea erittäin vaaralliselle tielle.

Mistä löytyisi se taho, joka kykenisi käsittelemään ongelmaa kokonaisvaltaisesti? Maahanmuuttoon ja islamisaatioon kytkeytyy monta näkökulmaa: todellinen inhimillinen hätä, opportunistinen elintasopakolaisuus, taloudellisen kantokyvyn haasteet, sekä arvoihimme ja niihin perustuvaan elämäntapaan kohdistuva uhka vähänkin pidemmällä aikavälillä. Valtamedia pystyy juuri ja juuri puhumaan arvoista, mutta näiden näkökulmien välillä vaikuttavista arvovalinnoista se ei kykene eikä nähtävästi haluakaan käynnistää keskustelua. Todellisen ratkaisuhakuisuuden sijaan huutelu jatkuu ja polarisaatio etenee.

Comments are closed.