Globalisaatio 18.06.2016

Valtamedian suhtautuminen

Pian Pariisin terrori-iskun jälkeen lähestyin joulukuussa 2015 Helsingin Sanomia pariinkin kertaan. Otsikkoina näissä olivat “Uusi tapa käsitellä terrorismia ja pakolaisuutta, ehdotus kompromissiksi” sekä “Islamin idealla ei ole suojaa”. Näistä ensimmäinen oli varsin lavea ja yleisellä tasolla. Jälkimmäinen oli puolestaan kompakti kirjoitus mielipidepalstalle. Alla noiden lähestymisyritysten sisältö lyhentämättömänä.

Viesti HesarilleHS ei vastannut kummallakaan kerralla mitään, vaikka pyysin erikseen myös negatiivista kuittausta eli “ei kiitos…”. Syy reagoimattomuuteen on toki vain arvailujen varassa, mutta tässä yritys arvioida passiivisuuteen johtaneita tilannetekijöitä.

Todennäköisesti kyse on yhdistelmästä toimituksellista linjaa ja yksittäisen toimittajan valintoja. Näistä arvioin jälkimmäisen merkityksellisemmäksi. Toimittajalle valinta on  hankala, koska hänellä on helposti enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Ammatillinen toimintaympäristö aiheuttaa riskin urakehitykselle. Sosiaalinen viitekehys synnyttää pelkoja leimautumisesta. Ja tottakai vaikuttimena voi olla myös oma näkemys, jonka myötä ehdolla ollut kompromissiesitys ei yksinkertaisesti ollut houkutteleva. Kaikissa tapauksessa asia kytkeytyy Taantumukselliseen Vasemmistoon ja sen laajalle levinneisiin lonkeroihin.

Vaikka HS:n ja sen toimittajien valinnat voikin ymmärtää, eivät ne ole missään määrin hyväksyttäviä. On hälyttävää, että valtamediasta ei löydy tahtoa tai kykyä yhteiskunnallisen polarisaatiokehityksen pysäyttämiseksi. Ja kuitenkin juuri valtamedialla voisi olla tässäkin asiassa keskeinen rooli Suuren Keskustelun mahdollistajana ja ennen kaikkea sen laadun varmistajana.

Puhtaasti liiketoiminnalliselta kannalta tämä merkitsee Helsingin Sanomien kaltaisen median edelleen jatkuvaa marginalisoitumista. Internet ei merkitse vain median ansaintalogiikan murrosta, vaan tässä tapauksessa myös sisällöllistä vararikkoa: Se, mitä HS ei ole valmis käsittelemään, löytyy kyllä helposti muualta. Helsingin Sanomat päättää itse, onko se osa Suurta Keskustelua vaiko ei.

++++++++++

Hyvä toimittaja tai toimituksen esimies,

toivon että ehdit pysähtyä hetkeksi ja maltat tarkastella esittämääni analyysia ja sen pohjalta laatimaani ehdotusta avoimin mielin.

Tiivistetysti, uskon asiani olevan Suomelle tärkeä ja Helsingin Sanomille relevantti koska:

  • nopeasti lisääntynyt maahanmuutto luo Suomelle ennennäkemättömiä haasteita sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä
  • haasteita ovat muiden muassa demokraattisiin ja liberaaleihin arvoihimme kohdistuvat paineet sekä terrorismin kasvava uhka
  • suhtautuminen maahanmuuttoon jakaa suomalaisia ja polarisaatiokehitys ”rasisteihin ja suvakkeihin” on vain kiihtymässä
  • liikkeellä olevat voimat muuttavat äärimmäisessä tapauksessa koko poliittisen kentän – mitä olemme Ranskassa juuri nyt todistamassa
  • tässä hahmoteltu ”kolmas tie” voisi tarjota monia ongelmia vähentävän kompromissin

Tausta:

Tämän aiheen tiimoilla en ole asiantuntija, mutta perehtynyt siihen kuitenkin melko syvällisesti.

Pontimen selvitystyölleni antoi Pariisin terrori-iskut 13.11, minkä pohjalta analysoin tilannetekijät, vedin johtopäätöksiä sekä hahmottelin vaadittavan integraatiopolitiikan keskeisiä elementtejä.

Tuo selvitystyö on dokumentoitu laajaan blogiini: http://globalisaatio.fi/pariisi-13-11-2015-miksi-mita-nyt/

Asiani ymmärtämiseksi tutustuminen blogiin ainakin pintapuolisesti on välttämätöntä. Tähän sähköpostiin kirjaan vain jotkin keskeisimmät siinä käsitellyt asiat.

Keskeiset havainnot:

Koko läntinen maailma vaikuttaa kykenemättömältä vastaamaan terrorismin uhkaan. Nopeasti kärjistyvä pakolaiskriisi on vain pahentamassa tilannetta.

Keskeinen osa tätä kykenemättömyyttä on syvä erimielisyys terrorismin juurisyistä.  Euroopassa julkista keskustelua dominoi vasemmistoliberaalinen näkökulma, joka terrorismia selittäessään keskittyy poliittisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin tilannetekijöihin. Tuo tulkinta on sekä väärä – tai vähintäinkin pahasti vajaa – että keskeinen syy kansalaismielipiteen polarisaatioon useimmissa eurooppalaisissa maissa.

Lähinnä anglosaksisessa maailmassa vaikuttavat uusateistit haastavat vasemmistoliberaalin tulkinnan terrorismin juurisyistä osoittamalla puuttuvaksi ainesosaksi Islamin itsensä. Tämä on asettanut uusateistit törmäyskurssille vasemmistoliberaalien kanssa: jälkimmäiset syyttävät ensiksi mainittuja rasisteiksi.

Terrorismin lisäksi sama ristiriita ja pitkälti samat seuraukset koskevat myös Islamin heittämää haastetta Euroopan demokraattisille ja liberaaleille arvoille.

Euroopan kansalaiset ovat menettämässä nopeasti uskonsa vasemmistoliberaaleihin ratkaisuihin. Haluttomuus käsitellä Islamia keskeisenä ongelmien lähteenä vie uskottavuuden sekä poliittisilta toimijoilta että valtamedialta. Seurauksena on keskustelun siirtyminen Hommafoorumin kaltaisiin marginaaleihin. Pahimmillaan usko demokraattiseen prosessiin loppuu kokonaan, jolloin protesti purkautuu väkivaltana.

Poliitikan näkökulmasta iso ja nopeasti paheneva eurooppalainen ongelma on tämä:  protesti ei jää marginaaliin, vaan siirtyykin politiikan keskiöön. Ranskassa sosialistit – siis paikalliset vasemmistoliberaalit – ovat käynnissä olevissa vaaleissa vapaassa pudotuksessa. He joutuvat paikoin luopumaan vaaleista kokonaan ja testamenttaamaan äänensä konservatiiveille!

On loogista ennustaa, että se mitä nyt tapahtuu Ranskassa, on realistinen skenaario myös Suomelle. Kymmenen vuoden kuluttua nykyiset Perussuomalaiset saattavat näyttäytyä hyvinkin maltillisilta mitä tulee maahanmuuttoa ja etnisiä vähemmistöjä koskeviin kannanottoihin. Tämän skenaarion estäminen pitäisi olla kaikkien vastuullisten suomalaisten asia.

Johtopäätöksiä:

Kansakuntaa jakavista ongelmista on pystyttävä keskustelemaan uudella avoimuudella ja älyllisellä rehellisyydellä. Aivan keskeistä tässä on kysymys Islamista, joka kytkeytyy sekä keskeisiin arvokysymyksiin että terrorismin uhkaan.

Minimissään Suomessa on kyettävä julkisessa keskustelussa samaan kuin mitä esim. Englannissa on tehty jo pitkään. Youtube on rikas lähde erittäin laaduikkaille keskusteluohjelmille, joissa aiheena on ollut mm. ”Is Islam religion of peace?”.

Uudenlaisen suomalaisen julkisen keskustelun mahdollistamiseksi on tapahduttava kaksi toisiinsa läheisesti kytkeytyvää asiaa:

  1. Islamin idea on käsitteellisesti erotettava uskonnon harjoittajista, siis muslimeista. Islamia ideana on kyettävä käsittelemään kriittisesti – aivan kuten kaikkia muitakin ideoita. Tähän liittyen ehdotin pari viikkoa sitten kirjoitusta HS Mielipidepalstalla (ks. alla), mutta HS ei sitä valitettavasti julkaissut.
  2. Islam-kritiikistä on tehtävä legitiimiä ja poliittisesti korrektia. Tämä on mahdollista saavuttaa mikäli a) Kohta 1 toteutuu, ja b) havaitaan vasemmistoliberaaliin näkökantaan kytkeytyvät ja rasismia lisäävät ongelmat (ks. http://globalisaatio.fi/mika-onkaan-rasismia/).

Mikäli onnistumme uudessa älyllisessä rehellisyydessämme syyllistämättä muslimeja – mutta kuitenkin haastamalla heitä aivan kuten kaikkia muitakin aikuisia ihmisiä (ks. blogi rasismista) – on mahdollista saavuttaa aivan uudenlainen uskottavuus suomalaisen yleisön silmissä ja tämän myötä estää polarisoitumiskehitys.

Kun Islam-kritiikistä tulee legitiimiä ja kun siihen kytkeytyvä ”kolmas tie” osoittaa elinvoimaisuutensa ja vetovoimansa, on ilmeistä että poliittiset puolueet vasemmalla ja oikealla ottavat sen omakseen.

Aavistuksen idealistinen, mutta pidemmällä aikavälillä kuitenkin relevantti oletus on myös se, että avoin keskustelu Islamin ongelmista edistää Suomen kasvavan muslimivähemmistön maallistumista – tai ainakin vähentää sen radikalisoitumista.

Alustavat ehdotukset:

  1. Toivon, että Helsingin Sanomat yhtenä johtavista suomalaisen mielipiteen muokkaajista vetää tässä esitellyn kaltaisen johtopäätöksen ja ryhtyy käytännön toimenpiteisiin polarisoitumis- ja radikalisoitumiskehityksen estämiseksi.
  2. Konkreettisena toimenpiteenä olisi mm. asiallisen Islam-kritiikin perustelu ja sen selkeä ja yksiselitteinen irrottaminen rasismista.
  3. Euroopan vasemmistoliberaaliin ratkaisumalliin liittyvät ilmeiset ongelmat olisi hyvä tuoda esille. Tällä hetkellä asian tiimoilla vallitseva konsensus on sekä valitettavaa että hyvin haitallista (ks. blogit).
  4. Omasta puolestani olen valmis uuteen yritykseen Mielipide-palstalla. Tätä varten meidän tulisi kuitenkin etukäteen sopia painotukset ja tyyli, jotta en tule torjutuksi toistamiseen.
  5. Tarvittaessa olen valmis myös jatkokeskusteluun, mikäli asia kaipaa vielä blogieni, niiden lukuisten lähteiden ja tämän sähköpostin ohella lisäselvityksiä.

Olisin iloinen mistä tahansa vastauksesta, myös negatiivisesta. Tämä ei ole minulle päivätyö enkä menetä yöuniani vaikka lopputulos olisi mitä tahansa.

terveisin, Antti Pikkusaari

Noin 700 merkkiin tiivistämäni ehdotus parin viikon takaa HS Mielipide -palstalle:

”Islamin idealla ei ole suojaa

Pakolaiskriisistä keskusteltaessa on kyettävä erottamaan ihmiset ja ideat. YK:n ihmisoikeuksien julistus koskee ihmisiä, mutta ideoilla ei ole eikä tule olla vastaavaa suojaa.

Muslimipakolaisella on ihmisoikeudet, joita tulee kunnioittaa. Sen sijaan hänen harjoittamaansa uskontoa on käsiteltävä ideana muiden joukossa. Islam on monissa kohdin ristiriidassa demokraattisten arvojemme kanssa. Niitä puolustaaksemme joudumme arvioimaan Islamia kriittisesti. Arvomme eivät ole neuvottelujen tai kompromissien kohde.

Mikäli emme kykene julkisen vallan käytössämme ihmisten ja ideoiden käsitteelliseen erotteluun, joudumme suuriin vaikeuksiin. Integraatiopolitiikka joka ei integroi tai joka vesittää omat arvomme, on epäonnistunut tehtävässään.”

Comments are closed.